Kuka vastaa vuokra-asunnon lämmityskustannuksista?
Vuokralaiselle, etenkin ensimmäiseen vuokra-asuntoon muuttavalle, voi olla epäselvää, mitä kaikkea vuokraan sisältyy. Vuokrasopimukseen tulee aina tutustua huolellisesti etukäteen, ja hyvin laaditusta vuokrasopimuksesta löytyy vastaus myös siihen, mitä vuokra sisältää ja mitä muita kuluja asuntoon liittyy. Jos jokin asia ei sopimuksesta ilmene tai jää muuten epäselväksi, kannattaa siitä ottaa selvää ja kysyä reippaasti vuokranantajalta jo ennen kuin sopimuksen allekirjoittaa.
Energiakriisin myötä niin öljyn- kuin sähkönkin hinnat ovat kohonneet huomattavasti, mikä on nostanut aiempaa korostuneemmin tapetille myös kysymyksen siitä, kuka vastaa vuokra-asunnon lämmityksen kustannuksista.
Vuokran määrästä ja erilliskorvauksista sopiminen
Asunnon vuokran määritys perustuu lähtökohtaisesti sopimusvapauteen eli vuokra määräytyy sen mukaan, mitä vuokrasuhteen osapuolet ovat sopineet, jollei laista muuta johdu. Kunkin vuokrasuhteen osalta sopimus on aina yksilöllinen, eikä esimerkiksi huoneiston aiempi vuokra vaikuta uudessa sopimuksessa sovittavaan vuokraan. Mikäli vuokra kuitenkin olennaisesti ylittää vuokra-arvoltaan samanveroisten ja samaan tarkoitukseen käytettyjen huoneistojen alueella käyvät vuokrat ilman huoneenvuokrasuhteissa hyväksyttäväksi katsottavaa syytä, voi vuokralainen saattaa vuokran kohtuullisuuden tuomioistuimen tutkittavaksi. Vuokran määrä merkitään sopimukseen yleensä aina kuukausivuokrana, eli esimerkiksi 800 euroa/kk.
Vuokrasopimuksessa voidaan asuinhuoneiston vuokrauksesta annetuin lain puitteissa sopia myös vuokran tarkistamisesta, eli niistä ehdoista, joiden mukaisesti sovittu vuokra muuttuu tai sitä voidaan muuttaa. Aiheesta voit lukea lisää artikkelista: Vuokran korottaminen asuinhuoneiston vuokrasopimuksessa – Herkulex.fi
Vuokrasopimuksesta tulisi aina käydä ilmi, mitä sovittu vuokra pitää sisällään. Lähtökohtaisesti vuokran katsotaan pitävän sisällään mm. huoneiston tavanomaisesta kulumisesta, kunnossapidosta, jätehuollosta ym. aiheutuvat kustannukset. Vuokrasopimuksessa voidaan sopia asiasta toisinkin, jolloin myös vuokran määrä on yleensä tavallista pienempi.
Vuokran ohella voidaan sopia myös erilaisista erilliskorvauksista/maksuista, joita vuokralainen on velvollinen maksamaan vuokranantajalle varsinaisen vuokran lisäksi. Esimerkiksi vesimaksu voi sisältyä vuokraan, tai olla erillinen. Nykyisin yleisempää on, että vuokran lisäksi vuokralaisen on maksettava vuokranantajalle erikseen myös korvausta vedestä, jolloin sopimuksesta tulisi käydä myös selkeästi ilmi tällaisen erillismaksun määräytymisen peruste. Nykyisin laki edellyttää, että vuokralaiselta vedestä perittävän korvauksen tulee perustua luotettavasti mitattuun todelliseen kulutukseen, mikäli rakennukseen on kustannusten jakamiseksi asennettu huoneistokohtaiset vesimittarit.
Mikäli vuokrasopimuksessa (tai erikseen) ei ole sovittu asunnon käytöstä perittävistä erilliskorvauksista, ei vuokranantajalla ole oikeutta tällaisia kustannuksia myöskään periä vuokralaiselta. Esimerkiksi vesimaksu siis sisältyy sovittuun vuokraan, vaikka sellaisesta sopiminen olisi vain epähuomiossa unohtunut vuokranantajalta, eikä tehdyssä sopimuksessa ole mainittu vesimaksua.
Lämmityskulut
Energian hintojen nopea nousu on nostanut etenkin sähkölämmitteisten asuntojen lämmityskulut aivan uudelle tasolle, mikä näkyy myös vuokrasuhteissa. Entistäkin korostuneempi merkitys on nyt sillä, kuka vastaa asunnon lämmityskustannuksista.
Kuten muidenkin asunnosta aiheutuvien kulujen, myös lämmityksen osalta lähtökohtana on, että lämmityskulut sisältyvät vuokraan, ellei toisin ole sovittu. Vuokranantajan tulisikin jo neuvotteluvaiheessa tuoda vuokralaisen tietoon, mitä vuokraan sisältyy ja mitä siihen ei sisälly, jotta vuokralainen tietää minkälaisia kustannuksia asunnon vuokraamiseen liittyy.
Lämmitysmuotoja on monenlaisia, ja kohteen luonteesta ja valitusta lämmitysmuodosta riippuu, onko lämmityskustannukset luontevinta sopia vuokraan kuuluviksi vai vuokralaisen erikseen maksettaviksi. Keskuslämmitteisissä rakennuksissa, kuten kerrostaloissa, lämmitys sisältyy käytännössä poikkeuksetta vuokraan. Vuokranantaja maksaa tällöin asuntoyhtiölle lämmityksestä aiheutuvia kustannuksia osana yhtiön osakkailta perittävää hoitovastiketta, eikä vuokralaisen tarvitse kantaa huolta lämmityskustannuksista.
Esimerkiksi sähkö- tai öljylämmitteisissä pientaloissa taikka huoneistoissa, joissa ei ole keskuslämmitystä, sen sijaan on mahdollista ja melko tavallistakin sopia, että vuokralainen vastaa vuokran ohella myös lämmityskustannuksista, kuten öljyn hankinnasta taikka sähköstä. Etenkin vuokrattavissa öljylämmitteisissä omakotitaloissa on jokseenkin yleistä, että lämmityskustannukset on sopimuksessa määritetty vuokralaisen vastattaviksi. Kun asiasta on sovittu selkeästi ja kirjallisesti vuokrasopimuksessa, on tilanne myös sopimuksen osapuolille yleensä selvä ja riidaton.
Epäselvyyksiä ja riitaisuuksia sen sijaan ovat omiaan aiheuttamaan vuokrasuhteet, joissa asunnon lämmitysmuotona on sähkö, eikä sähkö vuokrasopimuksen perusteella sisälly vuokraan. Tavallista on, että vuokrasopimuksissa sovitaan selkeästi siitä, että vuokralainen on velvollinen hankkimaan asuntoon itse sähkösopimuksen. Mikäli kyseessä on sähkölämmitteinen kohde, tulisi tällöin kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota myös siihen, vastaako vuokralainen myös asunnon lämmitykseen kuluvasta sähköstä. Sähkölämmitteisessä asunnossa lämmitys on etenkin pakkauskaudella erittäin merkittävä sähkön kuluttaja, ja sähkölaskut energiakriisin myötä lähes tähtitieteellisiä.
Hyvän vuokratavan mukaiseksi on katsottava, että vuokranantaja tuo vuokralaiseen tietoon kohteen lämmitysmuodon, mikäli vuokralaisen edellytetään ottavan vastatakseen huoneiston sähkönkulutuksesta myös lämmityksen osalta. Mikäli vuokralaisen tietoon on jo ennen sopimuksen allekirjoitusta tuotu, että asunto on sähkölämmitteinen, ja vuokralaisen sovittu selkeästi vastaavan kaikesta sähkönkulutuksesta lämmitys mukaan lukien, on tilanne oikeudellisesti selvä. Ongelmallisena sen sijaan on pidettävä tilannetta, jossa vuokralaisen edellytetään solmivan huoneistoon taikka taloon oman sähkösopimuksen, eikä tämän tietoon ole sopimuksen tekovaiheessa tuotu kohteen sähkölämmitteisyyttä ja sitä, että myös lämmitykseen kuluva sähkö tulisi osana sähkölaskua vuokralaisen vastattavaksi. Tällöin varsinaisen vuokran päälle tulevat jopa satojen eurojen lämmityskustannukset voivat tulla ikävänä yllätyksenä valveutumattomalle ja pahaa aavistamattomalle vuokralaiselle, mitä on pidettävä hyvän vuokratavan sekä sopimussuhteissa noudatettavan lojaliteettiperiaatteen vastaisena.
Mikäli vuokralaisen halutaan sopia vastaavan öljy- taikka sähkölämmitteisessä kohteessa myös lämmityskustannuksista, on tämä aina syytä erikseen ja selvästi kirjata vuokrasopimukseen. Tällaisen kohteen vuokra usein voi olla merkittävästi alempi kuin kohteessa, jonka lämmityskustannuksista vastaa vuokranantaja.
Vuokrasopimuksen osapuolten on myös hyvä tiedostaa, että pitkään jatkuneessa vuokrasuhteessa osapuolten välillä noudatettu käytäntö voi muodostua osapuolia sitovaksi ilman nimenomaista sopimusehtoakin. Mikäli esimerkiksi vuokralainen on maksanut kohteen lämmityskustannukset osana sähkölaskujaan jo pitkän aikaa moittimatta asiasta vuokranantajaa, voidaan tämän käytännön katsoa
muodostuneen osapuolia sitovaksi ns. konkludenttisen sopimuksen nojalla, vaikka vuokrasopimuksessa ei asiasta olisikaan sovittu.
