Soita meille 0600 02110 (ark. 9–16, 2.00 €/min + pvm/mpm sis. alv 24 %)

Miten lapsen vanhemmat määräytyvät

Herkulex.fi /

Parisuhteiden monimuotoistuminen ja lääketieteen kehittyminen ovat muuttaneet perinteistä käsitystä lasten vanhemmuudesta. Edelleen lainsäädännön selkeyttäminen ja keskittäminen ovat aiheuttaneet muutoksia.

Vuonna 2023 tuli voimaan vanhemmuuslaki. Lailla kumottiin aikaisemmin voimassa olleet isyyslaki ja äitiyslaki. Lakia sovelletaan isyyden ja äitiyden toteamiseen, vahvistamiseen ja kumoamiseen. Tässä artikkelissa käsitellään vanhemmuuden toteamista ja vahvistamista.

Vanhemmuuden toteaminen

Lapsen äiti on se, joka on synnyttänyt lapsen.

Aviomies on lapsen isä, jos lapsi on syntynyt lapsen synnyttäneen äidin avioliiton aikana.

Jos avioliitto on aviomiehen kuoleman vuoksi purkautunut ennen lapsen syntymää, aviomies on lapsen isä, jos lapsi on syntynyt sellaiseen aikaan, että lapsi on voinut tulla siitetyksi ennen aviomiehen kuolemaa. Jos äiti on ennen lapsen syntymää solminut uuden avioliiton, uusi aviomies on kuitenkin lapsen isä.

Edelleenkin iso osa vanhemmuuksista määräytyy edellä mainitulla lapsen synnyttämisen ja avioliiton perusteella. Avoliittojen yleistymisen myötä lapsen isyys tulee vahvistaa, vaikka avoliitto olisi avioliitoa vastaavaa yhteiseloa. Hedelmöityshoidot ovat myös vaikuttaneet siihen, että entistä lainsäädäntöä on täytynyt uudistaa.

Laki hedelmöityshoidosta

Hedelmöityshoidolla tarkoitetaan hoitoa, jossa ihmisen sukusolu tai alkio viedään naiseen raskauden aikaansaamiseksi. Sukusolu tarkoittaa naisella munasoluja ja miehellä siittiöitä eli spermaa. Lapsettomuutta voidaan hoitaa siten, että nainen luovuttaa munasoluja tai mies spermaa muiden käytettäväksi. Lapsi voi syntyä ilman siittämistä eli vanhahtavasti sanottuna ilman makaamista.

Edellä mainittu lääketieteellinen kehitys on täytynyt huomioida, kun arvioidaan sitä ketkä ovat lapsen vanhempia.

Isyyden vahvistaminen

Isyys voidaan vahvistaa Digi- ja väestöviraston päätöksellä tai tuomioistuimen päätöksellä.

Isä on se, joka on siittänyt lapsen. Käytännössä nämä tapaukset tarkoittavat suurimmalta osiltaan avoliittoja, koska lapsen isyyttä ei voida todeta avioliiton perusteella.

Muissa isyyden vahvistamistilanteissa heijastuu yhteiskunnan monimuotoistuminen ja lääketietteen kehitys.

Isä voi olla myös se, jonka siittiöitä on käytetty äidin hedelmöittämiseen ilman siittämistä ja lapsi on syntynyt tämän tuloksena. Edellä mainittu ei koske tilanteita, joissa äidille on annettu edellä mainittua hedelmöityshoitolaissa annettua hoitoa.

Jos lapsen synnyttäneelle äidille on annettu hedelmöityshoidoista annetun lain (1237/2006) 1 §:ssä tarkoitettua hedelmöityshoitoa ja lapsi on syntynyt annetun hoidon tuloksena, lapsen isä on se, joka yhteisymmärryksessä lapsen synnyttäneen äidin kanssa antoi suostumuksensa hoitoon.

Jos hoitoa on annettu naisparille tai lapsen synnyttäneelle äidille yksin, lapsen isä on se, jonka siittiöitä on käytetty hoidossa, jos hän on ennen hoidon antamista suostunut isyyden vahvistamiseen mainitun lain 16 §:n 2 momentin mukaisesti. Jos hoitoa on annettu lapsen synnyttäneelle äidille yksin, suostumus voidaan antaa yhteisymmärryksessä hänen kanssaan myös hoidon antamisen jälkeen.

Äitiyden vahvistaminen hedelmöityshoitoon suostumisen perusteella

Jos lapsen synnyttäneelle on annettu hedelmöityshoidoista annetun lain 1 §:ssä tarkoitettua hedelmöityshoitoa ja lapsi on syntynyt hoidon tuloksena, naisen, joka yhteisymmärryksessä lapsen synnyttäneen kanssa antoi suostumuksen hedelmöityshoitoon, voidaan vahvistaa olevan lapsen synnyttäneen ohella lapsen äiti.

Äitiyttä ei kuitenkaan voida vahvistaa, jos lapsella on jo kaksi oikeudellista vanhempaa tai lapselle voidaan todeta tai vahvistaa isä.

Vanhemmuuden tunnustaminen

Vanhemmuus voidaan tunnustaan ennen lapsen syntymää tai syntymän jälkeen tunnustamislausumalla.

Ennen syntymää tunnustamislausuma on annettava henkilökohtaisesti ja synnyttävän äidin läsnä ollessa terveydenhoitajalle tai kätilölle sen hyvinvointialueen äitiysneuvolassa tai neuvolapalveluita hyvinvointialueen toimeksiannosta tuottavassa yksityisessä terveydenhuollon toimintayksikössä, jossa perheelle on annettu raskaudenaikaisia neuvolapalveluita. Ennen tunnustamisen vastaanottamista osapuolille on selvitettävä tunnustamisen merkitys ja vanhemmuuden vahvistamisen oikeusvaikutukset.

Henkilö voi tunnustaa vanhemmuuden lapsen syntymän jälkeen antamalla henkilökohtaisesti tunnustamislausuman, jossa hän ilmoittaa olevansa lapsen isä tai äiti. Vastaanottajan on ennen tunnustamista selvitettävä hänelle tunnustamisen merkitys ja vanhemmuuden vahvistamisen oikeusvaikutukset.

Vanhemmuuden tunnustamisen ottaa vastaan lastenvalvoja, henkikirjoittaja tai julkinen notaari. Tunnustamisen ottaa ulkomailla vastaan sellainen Suomen edustustossa palveleva henkilö, joka voi konsulipalvelulain (498/1999) 33 §:n mukaan antaa edustuston toimipiirissä notaaripalveluja.

Vanhemmuuden vahvistaminen Digi- ja väestövirastossa

Viraston toimivalta vahvistaa vanhemmuus koskee tapauksia, joissa vanhemmuus on tunnustettu vanhemmuuslain määräysten mukaisesti. Elossa oleva vanhemmuus voidaan vahvistaa, ellei ole aihetta epäillä sitä, että tunnustanut henkilö ei ole lapsen toinen vanhempi. Kuolleen henkilön osalta vanhemmuus voidaan vahvistaa, jos voidaan pitää selvitettynä, että henkilö on lapsen toinen vanhempi.

Kun vanhemmuus voidaan vahvistaa Digi- ja väestövirastossa niin se perustuu osapuolten yhteisymmärrykseen. Tästä syystä tässä artikkelissa ei ole syytä tarkemmin selvittää prosessia.

Isyyden vahvistaminen tuomioistuimessa

Lapsi, jonka osalta isyyttä ei ole synnyttäneen äidin avioliiton perusteella todettu eikä toista vanhemmuutta ole Digi- ja väestötietoviraston tai tuomioistuimen päätöksellä vahvistettu, voi vaatia isyyden vahvistamista nostamalla kanteen isäksi otaksumaansa henkilöä vastaan. Jos se, jota vastaan kanne olisi nostettava, on kuollut, kanne nostetaan hänen oikeudenomistajiaan vastaan.

Myös henkilöllä, joka katsoo olevansa lapsen isä, on oikeus nostaa isyyden vahvistamista koskeva kanne lasta vastaan. Jos se, jonka isyydestä on kysymys, kuolee kanteen ollessa vireillä, hänen oikeudenomistajansa tulevat hänen sijaansa.

Äitiyden vahvistaminen tuomioistuimessa

Lapsi, jonka osalta isyyttä ei ole lapsen synnyttäneen äidin avioliiton perusteella todettu eikä toista vanhemmuutta ole Digi- ja väestötietoviraston tai tuomioistuimen päätöksellä vahvistettu, voi vaatia munasoluja luovuttaneen naisen äitiyden vahvistamista nostamalla kanteen äidiksi otaksumaansa henkilöä vastaan. Jos se, jota vastaan kanne olisi nostettava, on kuollut, kanne nostetaan hänen oikeudenomistajiaan vastaan.

Naisella joka on luovuttanut munasoluja on oikeus nostaa äitiyden vahvistamista koskeva kanne lasta vastaan, jollei Digi- ja väestötietovirasto ole vahvistanut äitiyttä ja vahvistamatta jättämiseen on muu syy kuin se, ettei 15 vuotta täyttänyt lapsi ole hyväksynyt tunnustamista.

Jos se, jonka äitiydestä on kysymys, kuolee kanteen ollessa vireillä, hänen oikeudenomistajansa tulevat hänen sijaansa.

Vanhemmuuden kanneoikeuden rajoitukset

Kannetta isyyden tai äitiyden vahvistamiseksi ei voida ajaa, jos lapsi on täyttänyt 15 vuotta ja vastustaa vanhemmuuden vahvistamista. Kannetta ei voida panna vireille eikä asian käsittelyä jatkaa, jos lapsi on kuollut.

Toimivaltainen tuomioistuin

Isyyden tai äitiyden vahvistamista koskeva kanne tutkitaan käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiirissä lapsen synnyttäneellä äidillä tai lapsella on kotipaikka tai vakituinen asunto.

Selvityksen hankkiminen

Tuomioistuimen on omasta aloitteestaan määrättävä hankittavaksi kaikki se selvitys, minkä se katsoo asian ratkaisemisen kannalta tarpeelliseksi. Jos oikeudenkäynnissä esille tulleiden seikkojen perusteella on aihetta olettaa, että joku, joka ei ole asianosaisena, on lapsen vanhempi, tuomioistuin voi varata hänelle tilaisuuden tulla kuulluksi. Tuomioistuin voi myös kehottaa lastenvalvojaa täydentämään vanhemmuuden selvittämistä.

Edellä mainitulla tavalla vanhemmuuden vahvistamista koskevissa asioissa näyttötaakka poikkeaa muista siviilikanteista. Siviilikanteissa lähtökohta on se, että kantajan tulee esittää ja hankkia kaikki näyttö esittämiensä vaatimusten tueksi, eikä tuomioistuin tee viranpuolesta selvityksiä.

Tutustu myös seuraaviin artikkeleihimme: