Urakoisijan vastuu takuuajan jälkeen ilmenevästä virheestä
Rakennusurakassa urakoitsijan keskeisimpänä velvollisuutena on urakkasopimuksessa määritellyn työntuloksen aikaansaaminen. Mikäli työn tulos ei ominaisuuksiensa puolesta vastaa sovittua, on urakoitsijan suorituksessa yleensä virhe. Rakennusvirheen määrittelyssä voidaan perusteena käyttää myös ns. hyvää rakennustapaa, jolloin työn tulosta arvioidaan sen mukaan, vastaako se rakennusaikana voimassa olleita julkisoikeudellisia normeja, Rakennustietosäätiön julkaisemia yleisiä laatuvaatimuksia (RYL) ja RT-ohjekortistoja. Virheellinen urakkasuoritus voi ilmetä esimerkiksi vauriona, puutteena taikka haittana.
Urakoitsijan vastuu urakkasuorituksen virheestä ja sen korjaamisesta riippuu olennaisella tapaa siitä, ilmeneekö virhe takuuaikana, vai vasta takuuajan päätyttyä. Tässä artikkelissa käsittelemme urakoitsijan vastuuta takuuajan jälkeen ilmenneistä virheistä.
Urakoitsijan takuuajan jälkeen vastuun edellytykset
Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen mukaan urakoitsija on pääsääntöisesti vapaa vastuusta takuuajan kuluttua umpeen.
Urakoitsija vastaa takuuajan jälkeenkin kuitenkin sellaisista virheistä, joiden tilaaja näyttää aiheutuneen urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä, täyttämättä jääneestä suorituksesta tai olevan seurausta sovitun laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä. Lisäksi urakoitsijan virhevastuun edellytyksenä on, että kyse on virheistä, joita tilaaja ei ole kohtuudella voinut havaita vastaanottotarkastuksessa taikka sitä seuranneena takuuaikana.
Urakoitsijan takuuajan jälkeinen virhevastuu on siis rajattu koskemaan vain edellä mainittuja, urakoitsijan vakava-asteista tuottamusta ilmentäviä virheitä. Samalla urakoitsijan työlleen antama takuuaika toimii eräänlaisena rajoituksena takuuajan jälkeiselle vastuulle, sillä jos virhe on ollut havaittavissa jo takuuaikana, tilaaja ei voi vedota siihen enää takuuajan jälkeen, vaikka takuuajan jälkeisen vastuun edellytykset muuten olisivat olemassa.
Urakoisijan törkeällä laiminlyönnillä tarkoitetaan urakoitsijan törkeätä tuottamusta ja täyttämättä jääneellä suorituksella tahallista menettelyä, jolla urakoitsija on jättänyt jonkin osan suorituksestaan kokonaan tekemättä.
Jos joku edellä mainituista takuuajan jälkeisen vastuun edellytyksistä puuttuu, noudatetaan pääsääntöä, jonka mukaisesti urakoitsija on vastuusta vapaa.
Urakoitsijan törkeä huolimattomuus
Pelkästään se, että urakoitsijan suoritus ei ole sopimuksenmukainen, ei merkitse urakoitsijan menetelleen törkeän huolimattomasti. Törkeä tuottamus rinnastetaan usein menettelyyn, joka lähentelee tahallisuutta. Törkeässä tuottamuksessa vahingonaiheuttajan on yleensä edellytettävä olleen ainakin jossakin määrin selvillä velvollisuuksistaan sopimusvastuidensa asianmukaiseksi täyttämiseksi. Jotta kyse olisi enemmästä kuin vain ”tavallisesta huolimattomuudesta”, tulee menettelyn ilmentää jossakin suhteessa vakavaa välinpitämättömyyttä. Urakoitsijan pitää lisäksi olla tietoinen myös siitä, että sopimuksen vastainen menettely todennäköisesti aiheuttaa vahinkoa.
Tuottamuksen asteen katsotaan yleisesti määräytyvän sen mukaan, kuinka merkittävästi vahingon aiheuttaneen toiminta on poikennut vaadittavasta huolellisuudesta. Tuottamuksen astetta voidaan pitää sitä törkeämpänä, mitä odotettavampaa vahingon tapahtuminen on vahinkoteon olosuhteissa ollut. Rakennusurakassa vakavana välinpitämättömyytenä voitaisiin pitää esimerkiksi jonkin ratkaisun toteuttamista tietoisena siitä, että ratkaisuun liittyy huomattavia vahinkoriskejä, eikä urakoitsijalla ole riittävää osaamista tai kokemusta tällaisen ratkaisun toteuttamiseksi.
Urakoitsijan menettelyn moitittavuutta on arvioitava suorituksen tekemishetken tilanteen mukaan. Mahdolliset jälkikäteiset olosuhteiden muutokset taikka vasta myöhemmin ilmenevät odottamattomat seuraamukset eivät tällöin voi olla perusteina sille, että menettelyä tulisi pitää törkeän huolimattomana. Mikäli urakoitsijan suoritus on tekoajankohtana täyttänyt tuolloin voimassa olleet määräykset, ei suoritusta yleensä voida pitää törkeän huolimattomana, vaikka määräykset sittemmin osoittautuisivat puutteellisiksi taikka muuttuisivat. Vastavuoroisesti tekoajankohtana olennaisella tapaa määräysten vastaisesti tehtyä työsuoritusta voidaan lähtökohtaisesti pitää törkeän huolimattomana, ja siten urakoitsijan vastuuseen johtavana.
Täyttämättä jäänyt työsuoritus
Täyttämättä jääneellä suorituksella tarkoitetaan rakennusurakan yleisissä sopimusehdoissa menettelyä, jossa urakoitsija on jättänyt osan suorituksestaan tekemättä.
Kyse on tilanteesta, jossa jotakin urakoitsijan suoritukseen kuuluvaa on jäänyt tai jätetty pois ilman, että siitä olisi erikseen sovittu, tai että tilaajaa olisi tästä esimerkiksi rahallisesti hyvitetty. Tältä osin ei virhevastuulta ole edellytetty eritystä tuottamuksen astetta, eikä virhevastuu myöskään edellytä, että tilaajalle olisi aiheutunut puutteellisesta työsuorituksesta suoranaista vahinkoa. Kyse on siitä, että tilaaja ei ole saanut maksamaansa sopimushintaa vastaavaa työsuoritusta.
Täyttämättä jäänyt suoritus voi joissakin tapauksissa olla helposti arvioitavissa. Työsuorituksesta voi esimerkiksi puuttua jokin rakenneosa, joka urakoitsijan olisi sopimuksen mukaan tullut asentaa. Jotta urakoitsija olisi takuuajan jälkeen vastuussa, on kyseessä kuitenkin oltava virhe, jota tilaaja ei ole kohtuudella voinut havaita ennen takuuajan päättymistä.
Sovitun laadunvarmistuksen olennainen laiminlyönti
Urakoitsijan vastuu sovitun laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä edellyttää ensiksikin, että sopimuksen osapuolet ovat urakkasopimuksessa tai sen liiteasiakirjoissa sopineet urakassa noudatettavista laadunvarmistustoimenpiteistä. Todetun virheen ja laadunvarmistuksen laiminlyönnin välillä on myös kyettävä osoittamaan syy-yhteys keskenään siten, että virhe olisi ollut estettävissä tai havaittu toimimalla sovitun laadunvarmistuksen mukaisesti. Lisäksi sovitun laadunvarmistuksen laiminlyönnin on oltava olennainen, ts. kokonaisuuteen nähden merkittävä.
Yleensä tilaaja saa sovittujen laadunvarmistustoimenpiteiden dokumentaatiot nähtäväkseen joko työn aikana tai viimeistään urakkasuoritusta luovutettaessa osana luovutusaineistoa. Luovutusaineistosta ja muusta laadunvarmistustoimenpiteiden dokumentaatiosta tilaajalla on mahdollisuus havaita, mikäli jokin sovittu laadunvarmistustoimenpide on jäänyt tekemättä tai suoritettu puutteellisesti. Sovitun laadunvarmistuksen olennainen laiminlyönti takuuajan jälkeisen vastuun laukeamisperusteena onkin käytännössä erittäin harvoin käsillä, sillä tilaajan tulisi useimmiten kyetä havaitsemaan virhe jo vastaanottotarkastuksessa.
Mahdollisuus virheen havaitsemiseen vastaanottotarkastuksessa tai takuuaikana
Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen mukaisesti urakoitsija vastaa takuuajan jälkeen vain sellaisista virheistä, joita tilaaja ei ole kohtuuden mukaan voinut havaita vastaanottotarkastuksessa eikä takuuaikana. Kyse on yleensä oltava niin sanotuista piilevistä virheistä, joka ilmenee vasta takuuajan jo päätyttyä.
Se, onko tilaajalla ollut mahdollisuus havaita virhe vastaanottotarkastuksessa tai takuuaikana, on arvioitava tapauskohtaisesti. Tämä riippuu mm. siitä, mitä tilaajalta on kussakin tapauksessa voitu kohtuudella edellyttää virheen havaitsemiseksi. Rakennusalan ammattilaiselta voidaan edellyttää enemmän, kuin rakennustekniikkaa ymmärtämättömältä tilaajalta. Tilaaja voi vedota virheeseen takuuajan jälkeenkin tyypillisesti tilanteessa, jossa virheen huomaaminen olisi edellyttänyt rakenteiden avaamista tai muita erityisiä teknisiä toimenpiteitä.
Jos virhe olisi ollut kohtuuden mukaan helposti havaittavissa, ei tilaaja voi vedota urakoitsijan vastuuseen edes siinä tapauksessa, että virhe on aiheutettu törkeällä tuottamuksella. Jos tilaaja ei sen sijaan ole kohtuudella voinut havaita vikaa kyseisenä aikana, hän ei ole voinut myöskään hyväksyä tällaista työntuloksen virheellisyyttä, ja tällöin hänellä on edelleen mahdollisuus vedota urakoitsijan takuuajan jälkeiseen vastuuseen, mikäli vastuun muut edellytykset ovat olemassa.
Näyttötaakka
Urakoitsijan vastuuta takuuajan jälkeisistä virheistä rajoittaa osaltaan merkittävällä tapaa myös se, että näyttötaakka poikkeaa tällaisten virheiden osalta olennaisella tapaa takuuaikana ilmeneviin virheisiin nähden.
Takuuaikana ilmenneet virheet urakoitsija on aina velvollinen korjaamaan, ellei tämä kykene näyttämään virheen aiheutuneen urakoitsijasta riippumattomasta syystä. Todistustaakka on tällöin ns. jaettu urakoitsijan ja tilaajan kesken. Tilaajan tarvitsee vain osoittaa, että urakkasuorituksessa on jokin virhe, jolloin lähtökohtainen olettamus on automaattisesti se, että virhe johtuu urakoitsijasta. Urakoitsija voi vapautua vastuusta vain, mikäli kykenee näyttämään menetelleensä huolellisesti ja virheen olevan seurausta jostakin urakoitsijasta riippumattomasta syystä.
Takuuajan jälkeen ilmenevän virheen osalta näyttötaakka on tilaajan kannalta huomattavasti raskaampi, sillä tällöin todistamisvelvollisuus kaikkien edellä mainittujen virhevastuun edellytysten täyttymisestä on tilaajalla. Tilaajan on siis kyettävä osoittamaan paitsi urakkasuorituksen virheellisyys, myös se, että virhe on aiheutunut jostakin edellä mainitusta, urakoitsijan vakava-asteista tuottamusta ilmentävästä syystä.
Tilaajan kannalta raskaampaa todistustaakkaa takuuajan jälkeisistä virheistä on perusteltu sillä, että rakennuksen valmistumisesta on saattanut kulua jo pitkä aika. Urakoisijan oikeussuojakin edellyttää, että mahdolliset virhetilanteet selvitetään mahdollisimman pian urakan valmistuttua. Yksinomaan rakennuksessa ilmenneen virheen perusteella ei voida ajan kuluessa myöskään pitää enää selvänä, että vika olisi automaattisesti seurausta urakoitsijan suorituksen virheellisyydestä. Mitä pidempi aika kuluu työntuloksen luovutuksesta, sitä todennäköisempää on, että siinä ilmenevät viat ovat peräisin rakennuksen käyttöön ja ylläpitoon liittyvistä seikoista, eivätkä urakoitsijan suoritusvelvollisuuden virheellisestä täyttämisestä.
Milloin virhevastuu viimeistään lakkaa?
Yleisen vanhentumislain mukaisesti urakoitsijan vastuu takuuajan jälkeisistä virheistäkin päättyy viimeistään kymmenen vuoden kuluttua sopimusrikkomuksesta tai muusta vahinkoon johtaneesta tapahtumasta.
Pitkälti tähän liittyy rakennusurakoiden yhteydessä usein kuultu ilmaus urakoitsijan ”kymmenenvuotisvastuusta”. Mitään kymmenen vuoden pituista takuuaikaa taikka sellaiseen rinnastuvaa vastuuaikaa ei varsinaisesti ole olemassa. Kyse on siitä, että kymmenen vuoden jälkeen urakoitsijaa ei voida enää saattaa vastuuseen urakkasuorituksen virheellisyydestä edes edellä mainituin edellytyksin.
Ilmenipä urakkasuorituksen virhe sitten takuuaikana tai vasta sen kuluttua umpeen, on tilaajan tärkeää oikeuksiensa turvaamiseksi reklamoida urakoitsijaa viipymättä virheen havaittuaan. Tällöin tulee huolehtia myös siitä, että reklamaatio täyttää sille laissa asetetut sisältövaatimukset.
