Soita meille 0600 02110 (ark. 9–16, 2.00 €/min + pvm/mpm sis. alv 24 %)

Miten omaisuus ja velat jaetaan avioero-osituksessa?

Herkulex.fi /

Avioeron jälkeisessä omaisuuden ja velkojen osituksessa tulee ottaa huomioon monia oikeudellisia seikkoja. Tässä artikkelissa on mahdollista esittää ainoastaan pääpiirteet avioeron jälkeisestä puolisoiden välisestä taloudellisten asioiden selvittämisestä.


Mikäli joudut avioerotilanteeseen kannattaa heti alkuvaiheessa olla yhteydessä lakimieheen. Näin kaikki yksityiskohdat tulevat hoidetuksi oikein sekä asiakirjat laadituksi siten, ettei ikäviä yllätyksiä myöhemmin ilmene. Jo pelkkä lakimiehen lyhyt konsultointi selkeyttää tilannetta.

Omaisuuden erillisyys

Avioliittolain 34 §:stä ilmenee puolisoiden omistussuhteita koskeva pääsääntö. Omaisuuden
saantotavasta riippumatta kuuluu sekä ennen avioliittoa omistettu ja avioliiton aikana saatu
omaisuus saajapuolison omistukseen. Avioliiton solmiminen ei muodosta yhteisomistusta puolisoiden välillä. Puolisot voivat luonnollisesti hankkia myös yhteisesti omistettua omaisuutta.

Velat

Avioliittolain 52 §:stä ilmenee puolisoiden velkoja koskeva pääsääntö. Velkojenkin kohdalla on lähtökohtana velkojen erillisyys. Kumpikin puoliso vastaa yksin omasta velastaan -olipa se otettu ennen avioliittoa tai avioliiton aikana. Poikkeuksen muodostaa velka, jonka jompikumpi puoliso on tehnyt perheen elatusta varten. Tällaisesta velasta puolisot vastaavat yhteisvastuullisesti.

Avioliiton solminen ei siis muodosta yhteisvastuullisuutta veloista, joita puolisoilla on ollut ennen avioliittoa tai otetaan avioliiton aikana. Luonnollisesti puolisot voivat hankkia myös yhteistä velkaa. Tällöin yhteisvastuullisuus perustuu velan ehtoihin -ei siihen, että velasta vastuulliset ovat avioliitossa.

Avio-oikeus

Aviopuolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, jollei muuta ole sovittu tai määrätty. Avio-oikeuden merkitys ja laajuus tulee selvitettäväksi vasta sen jälkeen, kun avioliitto purkautuu, päättyy avioeroon tai päättyy toisen puolison kuolemaan. Tässä mielessä avio-oikeutta voidaan pitää eräänlaisena odotusoikeutena. Avioliiton päättyessäkään avio-oikeus ei muodosta omistusoikeutta mihinkään toisen puolison omaisuuteen, vaan avio-oikeus on nähtävissä eräänlaisena taloudellisena tasauseränä puolisoiden välillä.


Käytännön tasolla yksinkertaisten sanoen avio-oikeus tarkoittaa sitä, että avioerotilanteessa kumpikin puoliso saa puolet puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöstä (eli puolet puolisoiden yhteenlasketusta netto-omaisuudesta, joka saadaan vähentämällä puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta puolisoiden yhteenlasketut velat).


Avio-oikeus toteutetaan osituksessa, joka toimitetaan avioeron tai toisen puolison kuoleman jälkeen.

Avioehtosopimus

Ennen avioliittoa tai sen aikana tekemässään avioehtosopimuksessa kihlakumppanit tai puolisot voivat määrätä, missä laajuudessa avio-oikeus tulee heidän välillään sovellettavaksi.


Avioehtosopimuksella voidaan määrätä, että avio-oikeutta ei ole sellaiseen omaisuuteen, joka jommallakummalla puolisolla on tai jonka hän myöhemmin saa.


Mikäli avioehtosopimuksella poistetaan avio-oikeus kokonaan, niin avio-oikeutta ei ole myöskään puolison avioliiton aikana, eikä ennen avioliittoa hankkimaan omaisuuteen, tämän omaisuuden sijaan tulleeseen omaisuuteen, eikä tällaisen omaisuuden tuottoon.


Hyvin yleisesti avioehtosopimus koskee omaisuutta, joka jommallakummalla puolisolla oli avioliittoa solmittaessa. Tällöin avioliiton aikana yhdessä tai erikseen hankittu omaisuus kuuluu avio-oikeuden piiriin. Erityisesti tulee huomioida onko avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta suljettu pois myös sijaan tullut omaisuus sekä omaisuuden tuotto.


Avioehtosopimus on tehtävä kirjallisesti. Mikäli jompikumpi avioehtosopimuksen osapuolista on vajaavaltainen tai hänen toimintakelpoisuuttaan on rajoitettu, täytyy edunvalvojan kirjallisesti hyväksyä avioehtosopimus.


Avioehtosopimuksen voimaan tuleminen edellyttää sen rekisteröimistä. Avioehtosopimus on jätettävä rekisteröitäväksi Digi- ja väestötietovirastolle tai Ahvenanmaan valtiovirastolle kirjallisella hakemuksella. Ilmoituksen rekisteröinnistä voi tehdä kihlakumppani tai puoliso. Hakemukseen on liitettävä alkuperäinen avioehtosopimus.


Avioehtosopimuksen laatiminen kannattaa antaa lakimiehen tehtäväksi. Näin varmistuu se, että osapuolten tahto ja avioehtosopimuksen tarkoitus toteutuu. Hyvin usein avioehtosopimuksen kanssa laaditaan myös testamentti, joilla kahdella asiakirjalla on mahdollista toteuttaa hyvinkin monenlaisia asianosaisten toiveita siitä, miten heidän omaissutensa tulisi eri tulevaisuuden tilanteissa järjestää.

Avio-oikeuden poissulkeminen muissa tilanteissa

Määrätyissä tilanteissa myös muilla, kuin kihlakumppaneilla tai puolisoilla on mahdollisuus vaikuttaa avio-oikeuden laajuuteen. Testamentintekijä voi testamentissaan pätevästi määrätä, että testamentinsaajan aviopuolisolla tai tulevilla aviopuolisoilla ei ole avio-oikeutta testamentattuun omaisuuteen.
Lahjakirjassa tai lahjanluonteissa kauppakirjassa voidaan niin ikään määrätä, että lahjansaajan aviopuolisolla tai tulevilla aviopuolisoilla ei ole avio-oikeutta lahjoitettuun omaisuuteen.
Testamentin- tai lahjansaajan ei tarvitse olla avioliitossa vielä sillä hetkellä, kun saa omaisuuden testamentilla tai lahjana. Näin testamentintekijällä tai lahjan antajalla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, ettei hänen luovuttamansa omaisuuden arvo häviä tai vähene avioerossa.

Ositus

Avio-oikeus toteutetaan osituksessa. Kun avioeroa koskeva asia on tullut käräjäoikeudessa vireille taikka avioliitto on purkautunut puolison kuoleman vuoksi, on omaisuuden ositus toimitettava, jos puoliso tai kuolleen puolison perillinen sitä vaatii. Mikäli kummallakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta omaisuuteen suoritetaan ainoastaan omaisuuden erottelu, jossa kumpikin osapuoli pitää oman omaisuutensa. Mikäli avioehtosopimuksella avio-oikeus on suljettu osittain pois, ennen omaisuuden ositusta erotetaan osituksen ulkopuolelle avio-oikeudesta vapaa omaisuus.
Ositusperusteen syntyminen määrää sen mitä omaisuutta ja velkaa osituksen piiriin kuulu.
Ositusperuste on avioeron vireille tulo tai toisen puolison kuolema. Omaisuus, joka on hankittu tai velka, joka on otettu ositusperusteen jälkeen ei kuulu ositukseen. Pääsääntönä on, että omaisuudelle määrätään se käypäarvo arvo mikä on osituksen toimittamisen aikaan (ei siis ositusperusteen syntyhetken mukaisesti arvostettuna, vaan sen mukaisesti, milloin ositus tehdään. Näiden kahden ajanjakson välillä saattaa kulua pitkäkin aika). Velka puolestaan huomioidaan pääsääntöisesti ositusperusteen syntyhetken määrään.

Osituslaskelma

Osituksessa puolisoiden avio-oikeuden alainen omaisuus luetteloidaan ja arvostetaan. Avio-
oikeuden alaisen omaisuuden arvosta vähennetään puolison osituksen piiriin kuuluvat velat. Näin osituslaskelmassa saadaan selville kummankin puolison avio-oikeuden alaisen omaisuuden nettosäästö. Puolisoiden nettosäästön lasketaan yhteen, jolloin saadaan selville puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden yhteinen säästö. Avio-oikeus on puolet avio-oikeuden alaisen omaisuuden nettosäästöstä. Enemmän omistava puoliso on velvollinen suorittamaan toiselle puolisolle tasinkoa sen määrän, että vähemmän omistavan avio-oikeusosuus täytyy. Esimerkiksi puoliso A:n avio-oikeuden alaisen omaisuuden nettosäästö on 100 000 euro ja puoliso B:n 20 000 euroa. Yhteinen avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö on 120 000 ja avio-oikeusosuus on näin ollen 60 000 euroa. Tässä tapauksessa puoliso A on velvollinen suorittamaan tasinkona B:lle 40 000 euroa. Tasinkoa maksava puoliso saa lähtökohtaisesti päättää, mitä omaisuuttaan hän tasinkona toiselle puolisolle luovuttaa.
Kun ositus toimitetaan toisen puolison kuoleman jälkeen leski ei ole velvollinen suorittamaan tasinkoa ensiksi kuolleen puolison perillisille. Kuolinpesän tulee suorittaa normaalilla tavalla tasinko leskelle.
Tasingon maksajan ei tarvitse suorittaa tasinkoa myöskään puolison tai kuolleen puolison konkurssipesälle.

Yhteinen omaisuus

Jos puolisoilla on yhteistä omaisuutta, on omaisuus vaadittaessa jaettava osituksen tai omaisuuden erottelun yhteydessä. Useimmin merkittävä yhteisomistus koskee yhteistä asuntoa.

Osituksen sovittelu

Poikkeustilanteessa osituksen lopputulosta voidaan sovitella. Mikäli pääsäännön mukaisesti
toimitettava ositus johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen tai siihen, että toinen puoliso
saisi perusteettomasti taloudellista etua, ositusta voidaan sovitella. Osituksen sovittelun kynnys on korkea. Ositusta ei sovitella automaattisesti, vaan sovittelua täytyy vaatia ja vaatimus tulee perustella.

Tasingon suorittaminen

Lähtökohtaisesti tasinkoa suorittava osapuoli saa päättää mitä omaisuutta tasinkona luovuttaa. Rajoitus tälle on se, että tasinkona ei saa luovuttaa omaisuutta, jolla tasingon saajalle ole taloudellista merkitystä. Tasingon voi aina suorittaa rahana.

Osituksen toimittamistapa

Ositus voidaan toteuttaa sopimusosituksena tai toimitusosituksena. Sopimusosituksessa osituksesta laaditaan osituskirja, jonka molemmat osituksen osapuolet allekirjoittavat ja kaksi esteetöntä henkilöä todistaa osituskirjan oikeaksi. Sopimusositukseen tulisi ottaa klausuuli, jonka mukaisesti ”kumpikin osapuoli hyväksyy osituksen ja sitoutuu olemaan sitä moittimatta millään perusteella”. Tällöin osituksesta tulee käytännössä lainvoimainen heti allekirjoitushetkellä. Mikäli moiteoikeus on jätetty avoimeksi, moite voi koskea muotovirhettä. Moiteaika on kuusi kuukautta.


Mikäli ositusta ei saada sovittua, ositus voidaan toteuttaa toimitusosituksena. Tällöin puoliso tai puolisot yhdessä voivat jättää käräjäoikeudelle hakemuksen pesänjakajan määräämiseksi. Käräjäoikeuden määräämällä pesänjakajalla on toimivalta ja velvollisuus toimittaa ositus. Pesänjakaja laatii osituskirjan ja allekirjoittaa sen yksin.


Pesänjakajan toimittamaa ositusta voidaan moittia käräjäoikeuteen jätettävällä haastehakemuksella sekä sisällön, että muotovirheen perusteella. Mikäli osapuolet ovat sopineet keskenään osituksen sisällön, osituksen kumoamiseen on erittäin rajalliset mahdollisuudet. Perusteena moitteelle voi olla se, että sopimukseen on pakotettu tai ei ole ymmärtänyt sopimuksen merkitystä. Perusteena voi olla, että toinen puoliso on salannut omaisuuttaan tai muutoin antanut täysin vääriä tietoja.


Moiteaika on kuusi kuukautta. Myös pesänjakajan toimittama ositus voidaan hyväksyä ja sitoutua olemaan sitä moittimatta. Tällöin ositus tulee lainvoimaiseksi. Hyväksyminen tulee tehdä kirjallisesti molempien osapuolten allekirjoituksin sekä kahden esteettömän todistajan tulee allekirjoitukset todistaa oikeiksi.

Myös seuraavat artikkelimme voisivat sinua kiinnostaa: