Vanheneeko velka?
Velan vanhentumista säätelevä yleislaki on laki velan vanhentumisesta (728/2003). Velalla tarkoitetaan rahavelkaa sekä muita velvoitteita. Velvoitteet voivat koskea rahaa, tavaraa, palveluita tai muita suorituksia. Myös velvollisuus pidättäytyä jostakin toimesta voi olla lain tarkoittama velvoite. Tässä artikkelissa tarkastelemme velan vanhentumista koskevaa lakia ja mitä velkoja se säätelee ja mitä ei. Lisäksi tarkastelemme sitä, missä ajassa erilaiset velat vanhenevat sekä miten velkojen vanheneminen voidaan katkaista.
Velan vanhentumista koskevaa lakia ei sovelleta:
Velan vanhentumista koskevaa lakia ei sovelleta seuraaviin velkoihin:
1) veroon, julkiseen maksuun tai muuhun rahasaamiseen, joka saadaan periä ulosottotoimin ilman tuomiota tai päätöstä;
2) sakkoon, menettämisseuraamukseen tai muuhun rikosoikeudelliseen seuraamukseen taikka uhkasakkoon tai teettämis- tai keskeyttämisuhkaan;
3) eläke- tai sosiaalilainsäädännön nojalla, lakisääteisen vakuutuksen perusteella tai julkisista varoista suoritettavaan eläkkeeseen, korvaukseen, tukeen tai muuhun etuuteen; eikä
4) lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/1975) tarkoitettuun elatusapuun taikka kunnan takautumissaatavaan, joka perustuu elatusturvalain (671/1998) nojalla lapselle suoritettavaan elatustukeen.
Koska velan vanhentumista koskeva laki on ns. yleislaki, voi joidenkin velkojen osalta velkojen vanhentumista säädellä erityislaki. Näin ollen, jos muussa laissa on velan vanhentumisesta koskevasta laista poikkeavia säännöksiä velan vanhentumisajasta tai muusta vanhentumiseen liittyvästä seikasta, noudatetaan niitä tämän lain sijasta. Vanhentumislaki on siten toissijainen muussa laissa olevaan vanhentumisäännöksiin verrattuna.
Lain pakottavuus:
Tulee huomata, että velan vanhentumista koskevan lain säännöksistä ei saa sopimuksin poiketa velallisen vahingoksi. Näin ollen, jos lain säännöksistä poiketaan velallisen vahingoksi, on tällainen pakottavan säännöksen vastainen sopimusehto mitätön. Lain säännöksistä voidaan kuitenkin poiketa velallisen eduksi eli esimerkiksi velan vanhentumisaikaa voidaan lyhentää koska se on velallisen edun mukaista.
Mitä tarkoitetaan velan vanhentumisella?
Velan vanhentumisella tarkoitetaan velan raukeamista sen vuoksi, ettei velkoja ole lakiin tai sopimukseen perustuvan ajan kuluessa saattanut oikeuttaan voimaan, eikä velallinen ole samana aikana tunnustamalla velan uudistanut velkaa. Velka voi siten vanhentua johtuen ajan kulumisesta sekä velkojan ja velallisen passiivisuudesta.
Velkojan velvollisuus on aktiivisesti muistuttaa velasta velallista ja periä saatavaansa. Mikäli velkoja viivyttelee velan perimisen kanssa, voi hän menettää oikeutensa vaatia velkaansa velalliselta.
Velan vanhentumista koskevilla säännöksillä halutaan selkeyttää velkasuhteita ja suojata mm. velallista, koska ajan kuluminen voi vaikeuttaa velan syntymistä ja velan maksamista koskevan näytön esittämistä.
Velan vanhentumisaika ja mistä vanhentumisaika alkaa kulua?
Velan yleinen vanhentumisaika on kolme vuotta. Tämä aika lasketaan seuraavasti:
1. Kun eräpäivästä on sovittu:
Vanhentumisaika alkaa kulua eräpäivästä, jos se on velallista sitovasti ennalta määrätty.
Eräpäivä voi perustua sopijapuolten käytäntöön, sopimukseen taikka lakiin. Eräpäivä voi siten tulla myös suoraan lain säännöksestä, jos eräpäivästä ei ole sovittu, eli esimerkkinä laissa säädetystä eräpäivästä on asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 34 § eli vuokra on maksettava kunkin kuukauden toisena päivänä, ellei muuta ole sovittu.
Jos velka voidaan vaatia suoritettavaksi ennen määrättyä eräpäivää velallisen sopimusrikkomuksen perusteella tai muun syyn johdosta, vanhentumisaika alkaa kulua, kun velka on eräännyttämistoimien johdosta erääntynyt.
2. Kun eräpäivästä ei ole sovittu:
Laissa velan vanhentumisesta 6 §:ssä todetaan, että Jollei kauppahinnan tai muun vastikkeen suorittamisen eräpäivää ole sitovasti ennalta määrätty, vanhentumisaika alkaa kulua, kun myyjä on luovuttanut kaupan kohteen ostajalle tai kun muu velkojana oleva sopijapuoli on täyttänyt oman suoritusvelvollisuutensa.
Kyseisen säännöksen otsikon mukaan kyse on kauppahinnan vanhentumisajan alkamisesta, kun eräpäivästä ei ole sovittu. Tämän säännöksen otsikko on hieman harhaanjohtava, koska lakia koskevan hallituksen esityksen mukaan säännöksen soveltamisen piiriin kuuluu vastikkeen vanhentuminen aina, kun vastikkeen eräpäivää ei ole velallista sitovasti ennalta sovittu. Säännös siten koskee kaikkia kaksipuolisesti velvoittavia sopimuksia vastikkeen laadusta riippumatta. Vastike voi olla muutakin kuin rahaa. Huomattakoon kuitenkin, että puhtaita luottosuhteita säännös ei koske, koska niissä ei ole kyse vastikkeen suorittamisesta.
3. Korvausvelkojen vanhentuminen:
Vahingonkorvauksen tai muun hyvityksen vanhentumisaika alkaa kulua:
1) sopimusrikkomukseen perustuvassa hyvityksessä siitä, kun ostaja on havainnut virheen tai puutteen kaupan kohteessa tai kun muu velkojana oleva sopijapuoli on havainnut virheellisyyden sopimuksen täyttämisessä taikka hänen olisi pitänyt se havaita;
2) asiamiehen, edustajan tai muun toimeksisaajan tekemään virheeseen tai laiminlyöntiin perustuvassa vahingonkorvauksessa siitä, kun toimeksisaaja on tehnyt tilityksen tai, jollei vahingonkorvauksen peruste käy ilmi tilityksen tiedoista, siitä kun päämies on havainnut virheen tai laiminlyönnin taikka hänen olisi pitänyt se havaita;
3) muuhun kuin sopimussuhteeseen perustuvassa vahingonkorvauksessa siitä, kun vahingonkärsijä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta; ja
4) perusteettoman edun palautuksessa siitä, kun vaatimuksen esittäjä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää erehdyksessä tehdystä maksusta, sopimuksen pätemättömyydestä tai muusta edun palautuksen perustana olevasta tapahtumasta ja perusteettoman edun saajasta.
Usein voi kestää pitkään ennen kuin vanhentumisaika alkaa kulua. Näin ollen tämän vuoksi on säädetty enimmäisaika vaatimusten esittämiselle. Vahingonkorvauksen tai muun edellä mainitun velan vanhentuminen on kuitenkin katkaistava ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut sopimusrikkomuksesta taikka vahinkoon johtaneesta tai edun palautuksen perustana olevasta tapahtumasta. Tämä määräaika ei kuitenkaan rajoita vahingonkärsijän oikeutta vaatia korvausta henkilö- tai ympäristövahingosta.
Näin ollen on säädetty edellä mainittu 10 vuoden takaraja. Tällä pyritään suojaamaan korvausvelvollista vaatimuksilta, joihin ajan kulumisen vuoksi voi olla vaikeaa vastata ja voi olla vaikeaa enää löytää todistelua tai todisteet ovat voineet käydä epäluotettaviksi esimerkiksi sen johdosta, ettei mahdollinen todistaja enää muista tarkkaan yksityiskohtia.
Rikoksella aiheutetun vahingon korvaamisesta on oma vanhentumissäännöksenä. Laissa säädetään, että Rikoksesta johtuvaa velkaa ei katsota tämän tai muun lain nojalla vanhentuneeksi niin kauan kun rikosasiassa voidaan nostaa syyte tai kun rikosasian käsittely on vireillä tuomioistuimessa.
4. Muut velvoitteet:
Edellä mainitut kohdissa 1-3- esitetyt alkamisajat eivät kata aukottomasti kaikkia velvoitteita.
Vanhentumislaissa on vielä säännös, jossa säädetään:
Jos kysymys on toistaiseksi myönnetystä tai ehdollisesti syntyvästä velasta taikka muusta velasta, jonka vanhentumisajan alkamisajankohta ei määräydy 5-7 §:n nojalla (edellä mainittujen kohtien 1-3 nojalla), velka vanhentuu kymmenen vuoden kuluttua velvoitteen oikeusperusteen syntymisestä, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu.
Sen jälkeen, kun velka on velkojan vaatimuksen tai muun syyn johdosta erääntynyt maksettavaksi, noudatetaan kuitenkin erääntymispäivästä laskettavaa kolmen vuoden vanhentumisaikaa.
Tämä lainkohta koskee siten moninaisia velvoitteita kuten rahavelkaa, joille eräpäivää ei ole määrätty.
5. Talletukset
Laissa säädetään myös talletusten vanhentumattomuudesta eli Talletuspankin vastaanottamat talletukset tai muut yleisöltä otetut ja vaadittaessa takaisin maksettavat varat taikka niistä suoritetut korot eivät vanhennu.
Vanhentumisen katkaiseminen
Velan vanhentumisajan kuluminen voidaan katkaista. Vanhentuminen katkaistaan viestimällä vastapuolelle, että velka on edelleen voimassa. Velan vanhentuminen voidaan katkaista vapaaehtoisilla ja oikeudellisilla katkaisutoimilla. Velan vanhentumisen katkaisemisesta alkaa kulua uusi, entisen pituinen vanhentumisaika.
Velan vanhentuminen katkeaa, kun (vapaaehtoiset katkaisutoimet):
1) osapuolet sopivat maksujen järjestelystä, vakuudesta tai muusta velan ehtojen muutoksesta taikka siitä, että vanhentuminen on katkaistu;
2) velallinen suorittaa velkaa tai muutoin tunnustaa velan velkojalle; tai
Tässä tulee huomata, että velallisen tulee tunnustaa velka velkojalla eli velan tunnustaminen muulle kuin velkojalle ei katkaise velan vanhentumista.
3) velkoja vaatii velalliselta suoritusta tai muutoin muistuttaa velallista velasta.
Velan vanhentumisen katkaiseminen edellyttää, että velka yksilöidään katkaisutoimessa. Jos kysymys on 7 §:ssä tarkoitetusta vahingonkorvauksesta tai hyvityksestä, velkojan tekemästä muistutuksesta on käytävä ilmi velan peruste ja määrä kohtuudella vaadittavalla tavalla, jolleivät ne ole velallisen tiedossa.
Hallituksen esityksessä (HE 187/2002, vp. s. 54) on todettu, että riitatilanteessa velkojan on kyettävä näyttämään, milloin vanhentuminen on katkaistu. Velkojan on siten jätettävä itselleen todiste velan katkaisemisesta ja sen ajankohdasta.
Edellä mainittujen lisäksi velan vanhentuminen voidaan katkaista oikeudellisilla katkaisutoimilla, joita ovat muun muassa seuraavat:
1) velkoja panee vireille saatavaa koskevan kanteen velallista vastaan tai esittää saatavaa koskevan vaatimuksen tuomioistuimessa, kuluttajariitalautakunnassa tai laissa säädetyssä muussa toimielimessä tai menettelyssä
2) velkoja ilmoittaa saatavan velallista koskevan julkisen haasteen johdosta taikka velallisen konkurssissa tai muussa maksukyvyttömyysmenettelyssä tai kun velka muutoin otetaan huomioon menettelyn yhteydessä;
3) velkoja panee vireille ulosottoasian tai jos velka muutoin otetaan huomioon ulosottomenettelyssä; tai
4) saatava otetaan käsiteltäväksi tuomioistuinsovittelussa tai sellaisessa sovittelumenettelyssä, jossa tehty sovinto voidaan vahvistaa täytäntöönpanokelpoiseksi siten kuin riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa annetussa laissa (394/2011) säädetään.
