Verotusyhtymä on suomalaisessa verojärjestelmässä merkittävä, mutta usein väärinymmärretty käsite. Se ei ole itsenäinen oikeushenkilö, vaan verotuksellinen yksikkö, joka syntyy silloin, kun kaksi tai useampi henkilö harjoittaa yhdessä elinkeinotoimintaa tai omistaa esimerkiksi maa- tai metsätilan ilman, että he perustaisivat yhtiötä osakeyhtiölain tai henkilöyhtiölakien perusteella. Verotusyhtymän purkaminen nousee ajankohtaiseksi esimerkiksi silloin, kun yhtymän toiminta päättyy tai omistusrakenteita halutaan muuttaa.

Verotusyhtymä

Verotusyhtymä ei ole oma, itsenäinen oikeusjuridinen henkilö. Tyypillisiä verotusyhtymiä ovat maa- ja metsätilojen yhteisomistukset sekä kiinteistöyhtymät.

Yhtymän tulo lasketaan verotuksessa ensin kokonaisuutena, minkä jälkeen se jaetaan osakkaille heidän omistusosuuksiensa mukaisesti. Yhtymällä voi olla myös oikeus kirjata sisään yhteisiä kuluja ja vähennyksiä, esim. metsänhoitokuluja tai kiinteistön ylläpitokuluja.

Yhtymä ei itse maksa tuloveroa, vaan sen tulos jaetaan osakkaille, jotka vastaavat verosta henkilökohtaisesti omien osuuksiensa mukaisesti.

Verotusyhtymän purkaminen

Verotusyhtymän purkaminen voi tulla ajankohtaiseksi monesta eri syystä. Taustalla voi olla esimerkiksi jokin seuraavista:

· Osakkaiden keskinäiset suhteet muuttuvat (esim. perintö, sukupolvenvaihdos)

· Omistukset halutaan muuttaa: joku haluaa myydä, joku haluaa jäädä pois

· Yhtymän tarkoitus tai toiminta lakkaa (esim. vuokratulot loppuvat tai yhteinen maanviljely päättyy)

· Verotukselliset tai hallinnolliset syyt — joskus voi olla verotuksellisesti järkevää purkaa yhtymä.

Yhtymän purkaminen voi tapahtua tilanteesta riippuen monin eri tavoin. Tilanteesta riippuu, mikä seuraavista vaihtoehdoista on milloinkin sopivin.

Osuuksien myynti

Vaihtoehtona yhtymän purkuun on ensiksikin, että omistukset myydään tai joku osakkaista lunastaa muut osuudet itselleen. Osuuksien myynti on usein nopein ja edullisin tapa purkaa yhtymä erityisesti silloin, kun osakkaat pääsevät sopimukseen keskenään.

Jo yksi yhtymän osakkaista ostaa muiden omistusosuudet, kiinteistön omistusoikeus siirtyy hänelle kokonaan. Samalla yhtymä käytännössä lakkaa olemasta, sillä yhtymässä on oltava vähintään kaksi osaomistajaa. Samoin käy silloin, jos kaikki osakkaat myyvät omat osuutensa samalle ostajalle.

Käytännössä purkuprosessi vaatii tässä vaihtoehdossa kauppakirjat ja kaupanteon maakaaren edellyttämässä määrämuodossa. Luovutuksen saajan tulee lisäksi hakea lainhuuto.

Sopimusratkaisu on yleensä paitsi nopein, myös kaikkein yksinkertaisin ja edullisin vaihtoehto, miksi se on helppo nähdä ensisijaiseksi vaihtoehdoksi suhteessa muihin purkumenetelmiin.

Lohkominen

Yhtymän purkaminen voidaan joissakin tapauksissa toteuttaa myös jakamalla yhteisesti omistettu omaisuus osakkaiden kesken.

Osakkaat voivat sopia jaosta keskenään laatimalla jakosopimuksen, joka vahvistetaan kaupanvahvistajalla. Jakosopimuksen perusteella laaditaan jakokirja, jonka avulla osakkaat hakevat lainhuutoa uusille omistuksilleen. Kun lainhuuto on myönnetty, seuraavaksi omaisuus voidaan lohkoa.

Lohkomisessa kiinteistö jaetaan eli erotetaan uusiksi itsenäisiksi kiinteistöiksi. Lohkomisen yhteydessä määritetään uusien kiinteistöjen rajat ja niihin liittyvät käyttöoikeudet, kuten tieoikeudet. Prosessista vastaa Maanmittauslaitos, ja lohkominen toteutetaan jakosopimuksen mukaisesti.

Halkominen

Jos osakkaat eivät pääse sopuun kiinteistön jakamisesta, yksi tai useampi osakas voi hakea halkomista Maanmittauslaitokselta. Halkominen on kiinteistöjenjakamismenettely, jossa yhteisomistuksessa oleva kiinteistö jaetaan osakkaidenomistusosuuksien perusteella erillisiksi itsenäisiksi kiinteistöiksi.

Halkominen voidaan toteuttaa tilushalkomisena, jossa kiinteistö jaetaan maapohjan laadun ja sijainnin perusteella niin, että jokainen osakas saa omistusosuuttaan vastaavan maa-alueen. Vaihtoehtoisesti käytetään kokonaisarvohalkomista, jossa kiinteistö jaetaan arvoperusteisesti, jolloin alue voi sisältää esimerkiksi rakennuksia, metsää tai peltoja, ja arvojen erot tasataan rahallisesti.

Halkominen koskee vain kiinteistöjä, joten esimerkiksi irtaimisto ja muu omaisuus tulisi jakaa erikseen joko sopimusjakamisella tai pesänjakajan avulla. Halkomisprosessi on Maanmittauslaitoksen vastuulla, ja se sisältää myös kiinteistöjen rajojen ja käyttöoikeuksien, kuten tieoikeuksien, määrittämisen. Prosessi voi olla edellä mainittuja ratkaisuja kalliimpi ja kestää pidempään.

Pesänjakajan määrääminen

Jos osakkaat eivät pääse sopuun omaisuuden jaosta, voidaan käräjäoikeudelta hakea pesänjakajaa taikka uskottua miestä yhteisomistuksen lopettamiseksi. Tämä on yleensä viimesijainen keino, johon turvaudutaan vasta silloin, kun osakkaat eivät pääse sopimukseen muista vaihtoehdoista. Pesänjakaja taikka uskottu mies on puolueeton, tehtävään sopiva ulkopuolinen henkilö, useimmiten asianajaja.

Tämä menettely voi olla jokseenkin kallis ja aikaa vievä, mutta se voi myös olla toisinaan ainoa keino ratkaista erimielisyydet ja saada yhteisomistus puretuksi. Lain nojalla jokaisella on oikeus saada yhteisesti

omistettu omaisuus jaetuksi ja yhteisomistus puretuksi, eli ketään ei voi pakottaa pitämään kiinni yhteisomistuksesta vastoin tahtoaan.

Lopuksi

Yhtymän purkaminen on monivaiheinen prosessi, jossa sopimuksen löytäminen osakkaiden kesken on yleensä nopein, yksinkertaisin ja edullisin ratkaisu. Sopimusjakaminen mahdollistaa omaisuuden ja velvoitteiden jakamisen ilman aikaa vieviä oikeusprosesseja, ja se minimoi myös kustannukset. Siksi osakkaiden kannattaa pyrkiä sopimukseen, vaikka erimielisyyksiä olisikin – lopulta tämä yleensä hyödyttää kaikkia osapuolia.

Tarvittaessa yhtymän purkamista toivovan kannattaa kääntyä lainoppineen asiantuntijan puoleen, joka voi auttaa prosessin jokaisessa vaiheessa.

Tutustu myös seuraaviin artikkeleihin: