Vahingonkorvausvastuun perusteista sopimuksen ulkopuolella
Vahingonkorvausoikeudessa erotetaan toisistaan ns. sopimusperusteinen vahingonkorvausvastuu ja sopimuksen ulkoinen vahingonkorvausvastuu. Sopimusoikeudessa korvausvastuu perustuu yleensä siihen, että sopimuksen osapuoli rikkoo sopimusta eli ei esimerkiksi täytä sopimuksen mukaista velvoitettaan. Sopimussuhteissa korvattavaksi tuleva vahinko liittyy siis nimenomaan sopimukseen ja sen sisältöön. Sopimukseen liittyvässä vastuussa siten sopimuksen osapuolet voivat joutua vahingonkorvausvastuuseen toiselle sopimusosapuolelle.
Silloin kun kyseessä on sopimuksen ulkopuolisesta vahingonkorvausvastuusta, niin kuka tahansa, joka on aiheuttanut toiselle vahingon, voi joutua siitä vastuuseen vahingonkärsinyttä osapuolta kohtaan. Sopimuksen ulkoinen vastuu ei siten ole rajoitettu mihinkään erityiseen vahinkopiiriin. Tässä artikkelissa käsittelemme sopimussuhteen ulkopuolista vahingonkorvausvastuun perusteita.
Sovellettavat lait
Vahingonkorvausvastuuta arvioitaessa sovelletaan pääsääntöisesti yleislakina vahingonkorvauslakia (31.5.1974/412). Vahingonkorvausvastuuta säätelee kuitenkin lukuisa määrä erityislakeja kuten rikosvahinkolaki, liikennevakuutuslaki, ydinvastuulaki. Nämä ns. erityislait tulevat ensisijaisesti sovellettavaksi. Vahingonkorvauslaissa todetaankin, että vahingon korvaamiseen on sovellettava tämän lain säännöksiä ja edelleen todetaan, että tämä laki ei kuitenkaan koske, ellei tässä tai muussa laissa toisin säädetä, sopimukseen perustuvaa tai muussa laissa säädettyä korvausvastuuta.
Millä edellytyksillä vahinko voi tulla korvattavaksi?
Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:ssa säädetään, että joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu. Keskeisiä edellytyksiä ovat siten tahallisuus tai tuottamus. Tuottamuksena voi siten olla esim. huolimattomuus tai laiminlyönti. Mikäli kyseessä on ns. puhdas vahinko eli kyse ei ole tahallisesta tai tuottamuksellisesta toiminnasta, ei vahinko tule korvattavaksi. Usein kuitenkin tuottamuksen ja puhtaan vahingon välinen rajanveto voi olla ongelmallista. Teko tai tekemättä jättäminen/laiminlyönti on tuottamuksellista, jos toimijan/toimimatta jättäjän olisi tullut toimia toisin.
Tuottamusvastuun ohella on kuitenkin myös ns. ankara vastuu eli jossa vahingonaiheuttaja vastaa toimintaansa liittyvistä riskeistä tuottamuksesta riippumatta. Vahingonaiheuttajalla on siis vastuu aiheuttamastaan vahingosta siitä huolimatta, onko hän syyllistynyt laiminlyöntiin tai tuottamuksen. Ankarasta vastuusta säädetään erityislaeissa, kuten ympäristövahinkolaissa ja ydinvastuulaissa. Tällaiseen toimintaan sisältyy usein tavallista vakavampi vahingonvaara. Lisäsi, jotta vahingonkorvausvastuu voisi syntyä, edellytetään ns. syy-yhteyttä teon/laiminlyönnin ja vahingon välillä.
Vahingonkorvauksen määrä ja rikastumiskielto
Vahingonkorvauslain yhtenä perusperiaatteena on ns. täyden korvauksen periaate eli pyrkimyksenä on saattaa vahingonkärsijä samaan asemaan kuin tämä olisi ollut ilman vahingon sattumista. Vahingonkorvauslaissa säädetään kuitenkin, että korvausta voidaan sovitella, jos korvausvelvollisuus harkitaan kohtuuttoman raskaaksi ottaen huomioon vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusolot ja muut olosuhteet.
Vahingonaiheuttaja ei siten kaikissa tapauksissa joudu korvaamaan aiheuttamaansa vahinkoa kokonaan. Vahingonkorvauslain mukaisesti maksettavan korvauksen määrää voidaan rajoittaa monin eri tavoin mm. tarpeellisuus- ja kohtuullisuus näkökohtien perusteella. Vahingonkorvauksen alentamisen perusteet voivat liittyä myös esimerkiksi vahingonaiheuttajan ikään (lapsi) tai henkiseen kehitystasoon. Lisäksi otetaan huomioon mm. se, että vahingon kärsineellä on velvollisuus rajoittaa vahinkoa. Mikäli hän ei rajoita vahinkoa ja tästä aiheutuu lisävahinkoa, vastaa vahingonkärsinyt itse joutua vastaamaan vahingosta tältä osin. Eräissä tapauksissa suoritettavaa korvausta voidaan alentaa tai jopa kokonaan evätä vahinkoa kärsineen oman myötävaikutuksen perusteella.
Jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, on kuitenkin täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta. Lisäksi vahingonkorvausoikeudessa on vallitsevana periaatteena myös ns. rikastumiskielto eli mikäli vahingonkärsijä on jotenkin hyötynyt vahingostaan, vähennetään tämä hyöty korvausmäärästä. Tällä pyritään estämään se, ettei vahingonkärsijä pääse hyötymään ns. rikastumaan vahingonkorvauksen kautta.
Mitä vahinkoja korvataan?
Vahingonkorvaus käsittää hyvityksen henkilö- ja esinevahingosta. Lisäksi joissakin tapauksissa voi tulla korvattavaksi myös kärsimys.
Puhdas varallisuusvahinko
Silloin kun vahinko on aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla tai julkista valtaa käytettäessä taikka milloin muissa tapauksissa on erittäin painavia syitä, käsittää vahingonkorvaus hyvityksen myös sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon. Kuten edellä on todettu sellainen puhdas varallisuusvahinko eli taloudellinen vahinko, joka ei ole yhteydessä henkilö- ja esinevahinkoon, korvataan vain, mikäli vahinko on aiheutettu esim. rikoksella tai julkista valtaa käytettäessä tai jos on erittäin painavia syitä niiden korvaamiselle.
Henkilövahinko
Kun kyseessä on henkilövahinko, vahingon kärsineelle on oikeus saada korvausta tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista, ansionmenetyksestä, kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta sekä pysyvästä haitasta. Myös henkilövahingon kärsineen läheisillä kuten vanhemmilla tai lapsilla voi olla oikeus saada korvausta tarpeellisista kuluista ja ansionmenetyksestä, jotka heille aiheutuvat esim. henkilövahingon kärsineen hoitamisesta tai sellaisista toimenpiteistä, jotka ovat omiaan edistämään henkilövahingon kärsineen tervehtymistä tai kuntoutumista.
Lisäksi surmansa saaneen hautaamisesta huolehtineella on oikeus kohtuulliseen korvaukseen hautaamisesta aiheutuneista kustannuksista. Lisäksi jos elatusvelvollinen on saanut surmansa, elatukseen oikeutetulla on oikeus saada korvausta elatuksen menetyksestä.
Mihin korvausmäärät perustuvat?
Kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan, pysyvän haitan sekä kärsimyksen korvausten määriä arvioitaessa käytetään usein pohjana Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan yleisiä suosituksia korvausten määristä. Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan on lailla perustettu toimielin, jonka tavoitteena on henkilövahinkojen ja kärsimyksen korvaamista koskevan oikeus- ja korvauskäytännön yhtenäisyyden edistäminen.
Seuraa meitä ja pysyt aina ajan tasalla asunto- ja kiinteistöoikeudellisissa asioissa:
Seuraa meitä Facebookissa
Seuraa meitä LinkedInissä
