Sopimuksen pätemättömyys
Kirjallinen sopimuskaan ei aina saa aikaan siinä tarkoitettuja oikeusvaikutuksia. Tällainen tilanne saattaa syntyä monesta eri syystä. Sopimus voi olla kokonaisuudessaan pätemätön, sopimuksen yksittäisiä ehtoja voidaan sovitella tai jättää sopimuksen ehtoja huomioon ottamatta.
Pätemättömyyden merkitys
Vaikka pätemätön sopimus ei saa aikaan siinä tarkoitettuja oikeusvaikutuksia, tämä ei välttämättä tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö sopimukseen liittyisi minkäänlaisia oikeusvaikutuksia.
Pätemättömyys ei tarkoita sopimuksen mitättömyyttä/merkityksettömyyttä.
Pätemättömästäkin sopimuksesta saattaa seurata velvollisuus korvata toiselle osapuolelle aiheutuneita vahinko. Esimerkiksi sopimuksen valmistelusta ja neuvottelusta aiheutuneita kuluja.
Pätemätön sopimus myös edellyttää sitä, että se, joka väittää sopimusta joko kokonaan tai osittain pätemättömäksi, sopimuksen puutteisiin nimenomaisesti vetoaa sekä vaatii, että niitä ei sovelleta tai niitä sovelletaan toisin, kuin mitä ehdoiksi on kirjoitettu.
Mikäli sopimus on mitätön, ei sopimus ole ollut missään voimassa miltään osin, eikä mitätön sopimus saa aikaan mitään oikeudellisia vaikutuksia. Yleistäen voisi sanoa, että mitättömät sopimukset ovat lainvastaisia tai muuten oikeudellisesti hyväksymättömiä tai käytännön tasolla mahdottomia toteuttaa.
Vastoin, kuin mitättömän sopimuksen, pätemättömän sopimuksen voi tietyissä olosuhteissa saattaa päteväksi esimerkiksi korjaamalla puutteet tai saamalla kaikkien sopimusosapuolien hyväksyntä -mitättömyyttä ei voi korjata.
Määrämuotoiset oikeustoimet
Lainsäädännössä joitain sopimustyyppejä on edellytetty tehtäväksi määrättyjä muotomääräyksiä noudattaen.
Pakollisten muotomääräysten sivuuttaminen aiheuttaa sopimuksen pätemättömyyden. Sopimus ei saa siinä tarkoitettuja oikeusvaikutuksia, vaikka osapuolet olisivat yksimielisiä sopimuksen sisällöstä ja ehdoista. Tällöin tilanteen korjaaminen on usein miten yksinkertaista. Osapuolet tekevät sopimuksen uudelleen muotomääräykset täyttävällä tavalla.
Tällaisia määrämuotoisia sopimuksia ovat muun muassa kiinteistön kauppakirja, testamentti ja ositussopimus.
Esimerkkejä sopimuksista, jotka tulee rekisteröidä tai vahvistuttaa, jotta sopimus saa sen kaiken oikeusvoimavaikutuksen, jota sopimuksella tavoitellaan ovat muun muassa avioehtosopimus sekä lapasen huoltoa, asumista ja elatusta koskevat sopimukset.
Tahdonmuodostuksen puutteet
Sopimukset ja oikeustoimet on tehtävä vapaasta tahdosta sekä terveellä ja täydellä ymmärryksellä.
Sopimus, joka on syntynyt ilman edellä mainittuja lähtökohtia ei ansaitse oikeussuojaa.
Mikäli sopimus ei ole syntynyt tällä tavalla, sopimus saattaa olla tahdonmuodostuksen puutteellisuuden vuoksi pätemätön tai jopa mitätön. Sopimustahtoon liittyvät puutteet voivat olla monen tasoisia. Puutteet voivat olla henkilöön liittyvä tai ulkoisia tekijöitä. Koska sopimustahtoon liittyvät puutteet voivat olla hyvin monimuotoisia, niiden vaikutus sopimuksen pätemättömyyteen ja/tai mitättömyyteen on arvioitava aina tapauskohtaisesti.
Oikeustoimikelpoisuus
Henkilö ei voi tehdä sopimuksia, joihin hänen kelpoisuutensa ei riitä. Alaikäisen henkilön oikeustoimikelpoisuutta on suoraan lain perusteella rajoitettu monilta osin. Myös aikuisen henkilön oikeustoimikelpoisuutta on voitu rajoittaa.
Mikäli henkilö on tehnyt sopimuksen, jonka tekemiseen hänellä ei ole ollut kelpoisuutta, niin se aiheuttaa sopimuksen pätemättömyyden. Pätemättömyys on ankaraa. Vaikka toinen sopimusosapuoli ei olisi tiennyt, eikä hänen olisi pitänyt tietääkään puuttuvasta kelpoisuudesta, niin hän ei voi vedota sopimukseen.
Oikeustoimikelpoisuutta vailla oleva ei voi myöskään itse hyväksyä sopimusta häntä sitovaksi. Sopimus tulee voimaan vain, jos vajaavaltaisen edunvalvoja hyväksyy sopimuksen.
Vajaavaltainen voi itse myöhemmin täysivaltaiseksi tultuaan hyväksyä sopimuksen.
Vapaan tahdon puuttuminen
Luonnollista on, että sopimuksia joihin toinen osapuoli ei ole halunnut sitoutua ei voida pitää pätevinä.
Sopimus, jonka tekemiseen joku on oikeudenvastaisesti pakotettu, ei sido pakotettua, jos pakottamiseen on käytetty väkivaltaista pitelemistä taikka pakottavaa hengen tai terveyden vaaraa käsittävää uhkausta.
Näin käytännössä rikokseen verrattavalla tavalla syntyneeseen sopimukseen ei voi vedota sellainenkaan sopimusosapuoli, joka ei ole pakkoa käyttänyt, eikä ole pakottamisesta millään voinut tietää.
Kysymys on niin vakavasta tahdon muodostuksen loukkauksesta, ettei näin syntynyt sopimus tarvitse oikeussuojaa missään suhteessa.
Jos sopimukseen pakottamista on käyttänyt toinen kuin se, johon oikeustoimi on kohdistettu, ja jos tämä oli vilpittömässä mielessä, tulee pakon alaiseksi joutuneen kuitenkin ilmoittaa sopimuskumppanille pakottamisesta heti tilanteen rauhoituttua ja viipymättä.
Mikäli näinkin vakavassa tilanteessa ei pakottamisesta ilmoita toiselle pakottamisesta tietämättömälle osapuolelle on olemassa vaara, että oikeustoimi tulee kaikesta huolimatta päteväksi.
Mikäli sopimus on syntynyt edellä mainittua lievemmällä pakottamisella, sopimukseen ei tällöinkään voi vedota pakkoa käyttänyt sopimusosapuoli. Sopimus on kuitenkin lähtökohtaisesti pätevä suhteessa sellaiseen osapuoleen, joka ei ole tiennyt, eikä olisikaan pitänyt tietää pakon käyttämisestä.
Sopimuskumppanin vilpitöntä mieltä suojataan. Joka väittää, ettei ole ollut tietoinen painostamisesta tai muusta seikasta tulee esittää tietämättömyydestään selvitys.
Mikäli sopimus jää voimaan, sopimukseen pakotettu voi vaatia korvauksia pakkoa käyttäneeltä henkilöltä.
Lievän pakon käyttämistä läheisesti muistuttaa myös petollinen viettely. Jos sopimus on saatu aikaan petollisella viettelyllä se ei sido vieteltyä, jos viettelyyn on syypää sopimuskumppani tai sopimuskumppani tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää sopimuksen syntymiseen vaikuttavasta viettelystä. Sopimuskumppanin vilpitöntä mieltä suojataan.
Petollisesta viettelystä on usein kysymys silloin, kun sopimuksesta ilmoitetaan seuraavan hyötyjä, jotka eivät ilmene varsinaisesta sopimuksesta.
Hyvän tavan vastainen sopimus
Jos joku, käyttäen hyväkseen toisen pulaa, ymmärtämättömyyttä, kevytmielisyyttä tai hänestä riippuvaista asemaa, on ottanut tai edustanut itselleen aineellista etua, joka on ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä hän on antanut tai myöntänyt, tahi josta mitään vastiketta ei ole suoritettava, ei täten syntynyt oikeustoimi sido sitä, jonka etua on loukattu.
Sama on tilanne, jos edellä mainittuun menettelyyn on syypää toinen kuin se, johon oikeustoimi on kohdistettu, ja tämä siitä tiesi tai hänen olisi pitänyt siitä tietää.
Näissä tapauksissa on kysymys siitä, että päällisin puolin pätevän ja aidon oloinen sopimus on toisen osapuolen heikkouksista johtuen muodostunut toiselle osapuolelle objektiivisesti arvioiden hyvin epäedulliseksi.
Sellainen sopimuskumppani, joka ei ole tiennyt, eikä hänen olisi pitänyt tietääkään voi kuitenkin tällaiseen sopimukseen vedota. Sopimuskumppanin vilpitöntä mieltä siis suojataan.
Sopimusta, jota muuten olisi pidettävä pätevänä, ei ole voimassa, jos se on tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen olisi kunnian vastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen, ja sen, johon oikeustoimi on kohdistettu, täytyy olettaa niistä tietäneen. Tämä pätemättömyysperuste voi olla käsillä silloin kun ei ole yksittäistä selvää pätemättömyysperustetta, mutta kokonaisuus osoittaa, ettei kysymys ole hyväksyttävästä sopimuksesta.
Sopimuskumppani, joka ei ole tiennyt puutteellisista olosuhteista voi vedota sopimukseen. Tässäkin tapauksessa sopimuskumppanin vilpitöntä mieltä suojataan.
Erehtyminen sopimuksen sisällöstä
Pätemättömyys saattaa syntyä myös siitä, että sopimuksen sisältö poikkeaa siitä, mikä on ollut osapuolen tahto.
Osapuoli on voinut erehtyä oikeustoiminen merkityksestä tai hän on voinut ilmasta tahtonsa epäselvästi. Tästä johtuen sopimus on saanut toisen sisällön kuin on tarkoitettu.
Tällä tavalla virheellinen tahdonilmaisu ei sido sen antajaa, jos toinen osapuoli tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää erehdyksestä. Sopimuskumppanin vilpitöntä mieltä suojataan.
Kohtuullistaminen
Yhteiskunnan toimivuuden kannalta ei ole toivottavaa, että kaikki edellä mainitut puutteet johtaisivat sopimuksen ja oikeustoimen pätemättömyyteen kokonaisuudessa.
Jos sopimuksen tai oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää ehto huomioon ottamatta. Tällöin sopimus jää voimaan muilta osin.
Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat. Kysymys on siis pitkälti kokonaisharkinnasta.
