Merkkiainetutkimus – mikä se on ja mihin sitä voidaan käyttää?

Rakennuksen taikka tietyn rakenteen kuntoa voidaan selvittää aistinvaraisesti tehtävien havaintojen lisäksi monin eri tutkimusmenetelmin, kuten kosteusmittauksin, lämpökamerakuvauksin taikka rakenneavauksin. Näitä harvemmin käytetty, mutta sitäkin lahjomattomampi menetelmä on merkkiainetutkimus.

Rakennusterveysasiantuntija Juho-Veikko Luksuaa Oulun Kosteustutkimus Oy:stä kertoo, mitä merkkiainetutkimuksella tarkoitetaan ja mihin kyseistä tutkimusmenetelmää voidaan käyttää.

– Merkkiainetutkimuksella tarkoitetaan toimenpidettä, jonka käyttötarkoituksena on vuodon havaitseminen taikka paikantaminen, olipa sitten kysymys esimerkiksi ilmavuodosta, putkivuodosta taikka hajujen kulkeutumisesta. Menetelmässä tutkittavaan rakenteeseen syötetään kaasua ja paine-eron sekä käytetyn kaasun havaitsevan anturin avulla pyritään löytämään mahdolliset rakenteessa olevat vuotokohdat. Kaasuna käytetään tavallisesti seosta, jossa on 95 % typpeä ja 5 % vetyä, eli ns. Formieria.

– Ensimmäistä kertaa käytimme merkkiainetutkimusta Oulussa noin 5-6 vuotta sitten isossa liikekiinteistössä, jossa oli havaittu katoavan suurehkoja määriä vettä ilman minkäänlaista näkyvää merkkiä vuodosta taikka kosteudesta. Putkilinjat kulkivat melko syvällä, eikä ns. perinteisillä vuodonhakumenetelmillä kyetty paikantamaan ongelmaa. Käyttövesilinjaan syötettiin sen tyhjentämisen jälkeen merkkiainetta, ja tällä tavoin saatiin lopulta vuoto selvitettyä.

Yksi menetelmän keskeisimmistä käyttökohteista liittyy rakennusten mikrobivaurioihin ja niiden sisäilmavaikutusten arviointiin. Mahdollista sisäilman laatuun haitallisesti vaikuttavaa mikrobiongelmaa selvitettäessä tehdään tutkimukset nykyaikana ensisijaisesti rakenteiden kosteus- ja mikrobivauriotutkimusten avulla. Asumisterveysasetuksen mukainen toimenpideraja ylittyy kuitenkin vain, jos mikrobivaurio sijaitsee rakenneosassa, josta ilma pääsee kulkeutumaan sisätiloihin päin. Tätä ilman kulkeutumista voidaan arvioida yksinkertaisimmillaan aistinvaraisesti taikka sään salliessa lämpökameran avulla. Tarvittaessa merkkiainetutkimuksella voidaan määrittää luotettavasti, onko mikrobivaurioituneesta rakenteesta olemassa ilmayhteys ja siten haittaa sisäilmalle.

– Käytännössä esimerkiksi valesokkelirakenteeseen voidaan syöttää merkkikaasua ulkoapäin tehtävien pienten porareikien kautta ja tarkastella sisäpuolelta tunnistimella, vuotaako kaasua rakenteesta sisäilmaan ja mistä sitä mahdollisesti vuotaa.

Etenkin iäkkäämmissä kohteissa rakenteet ovat harvoin niin tiiviit, etteikö kaasua todettaisi merkkiainekokeessa päätyvän sisäilmaan. Asian toteen näyttäminen voi silti olla ratkaisevan tärkeässä roolissa esimerkiksi myyjän virhevastuuta koskevassa riitatapauksessa.

– Menetelmä on loppujen lopuksi kustannustehokas ja ennen kaikkea lahjomaton ilmavuodon osoittamisessa. Esimerkiksi lämpökameralla suoritettu tutkimus ei aina osoita varmuudella sitä, onko kyse ilmavuodosta vai lämpövuodosta. Merkkiainekoe sen sijaan osoittaa varmuudella pienimmätkin ilmavuodot rakenteessa.

Varaa maksuton videoneuvottelu

Merkkiainekaasukoe on monipuolinen tutkimusmenetelmä. Edellä mainittujen esimerkkien ohella sitä käytettään yleisesti rakenteiden tiiveyden mittaamiseen esimerkiksi osana korjaustöiden laadun varmistusta. Käyttövesiputkien ja niiden liitosten tiiveyden tutkimisen ohella voidaan selvittää myös viemäreiden, savuhormien taikka ilmanvaihtokanavien tiiveyttä sekä hajujen kulkeutumista.

– Menetelmää voidaan hyödyntää erilaisten hajuhaittojen, kuten tupakansavun, ruoanhajun tai pysäköintihallien pakokaasujen kulkeutumisen selvittämiseen. Tutkimuksen avulla voidaan tällöin selvittää mitä kautta hajua kulkeutuu, eli tuleeko sitä asuntoon esimerkiksi ilmanvaihdon kautta tai rakenteiden epätiiveyskohtien kautta ilmavuotona.

On kuitenkin myös tilanteita, joissa merkkiainetutkimus ei lähtökohtaisesti sovellu käytettäväksi.

– Koska tutkimuksessa yleensä käytettävä ilmaseos on ilmaa kevyempää, ei sen avulla voida lähtökohtaisesti tutkia esimerkiksi rakennuksen yläpohjan ilmavuotoja. Etenkin vanhemmissa rakennuksissa voi tutkittavasta rakenteesta myös puuttua kokonaan ilmayhteyden katkaiseva höyrynsulku, jolloin merkkiainetutkimuksen tekeminen on nähdäkseni turhaa. Menetelmää ei myöskään voida käyttää ongelmitta, jos rakenteisiin on jo tehty merkittäviä tutkimuksia, joiden jäljiltä tehtyjä rakenneavauksia on edelleen sulkematta.

Merkkiainetutkimuksen avulla tehtävien ilmavuotoselvitysten viimeisimpänä sovelluksena voidaan mainita vielä radontutkimukset, joiden yhteydessä sitä voidaan käyttää radonarvojen ylittyessä tai radonin poistojärjestelmän toimintaa arvioitaessa.

– Oulun seudulla ei radonongelmia käytännössä esiinny, mutta Oulun Kosteustutkimus Oy:n on juuri laajentamassa toimintaansa pääkaupunkiseudulle, missä radon on paikoin merkittävä riskitekijä rakennusten terveelliselle ja turvalliselle käytölle. Helsinkiin avattavan toimipisteemme palvelutarjonta on kattava ja sisältää myös merkkiainetutkimukset, Luksua kertoo.

Merkkiainekokeen tekemistä ohjaa RT-ohje Rakenteiden ilmatiiveyden tarkastelu merkkiainekokein (RT 14-11197), jossa on annettu ohjeita merkkiainekokeen suorittamisesta mm. korjaustöiden laadunvarmistuksen ja kuntotutkimusten yhteydessä. Tutkimus aloitetaan tilan painesuhteiden tarkastamisella ja tarvittaessa tilan alipaineistamisella. Olosuhteiden tasaisuus on tärkeää koko merkkiainekokeen ajan. Merkkiainekaasu syötetään rakenteeseen sisä- tai ulkopuolelta ja kaasun määrä sekä syöttönopeus määritellään tapauskohtaisesti rakenteesta riippuen. Kaasun syöttämisen jälkeen havainnoitava alue kartoitetaan kaasutunnistimen avulla. Havaitut ilmavuodot merkitään rakenteisiin tai pohjakuviin ja vuotokohdat valokuvataan ja dokumentoidaan. Merkkiainekokeesta laaditaan raportti joko erikseen tai yhdessä muiden tutkimusten kanssa.