Tuomioistuinsovittelu
Mitä on tuomioistuinsovittelu? Miten se eroaa normaalista oikeudenkäyntimenettelystä? Mitä hyötyjä sovittelulla voidaan saavuttaa? Miten sovitteluun pääsee? Voidaanko sopimus vahvistaa? Onko vahvistettu sovinto täytäntöönpantavissa? Mitä sovittelu maksaa ja kuka vastaa kustannuksista?
Tuomioistuinsovittelun tavoite ja edellytykset
Tuomioistuinsovittelulla pyritään asian sovinnolliseen ratkaisuun. Tavoitteena on saada osapuolten väliseen riitaan ratkaisu, jonka riidanosapuolet hyväksyvät ja näin vältytään täysimittaiselta oikeudenkäynniltä.
Tuomioistuinsovittelun edellytyksenä on, että asia soveltuu soviteltavaksi ja sovittelu on tarkoituksenmukaista osapuolten vaatimuksiin nähden. Tuomioistuimessa voidaan sovitella käytännössä kaikkia sellaisia riita-asioita ja riitaisia hakemusasioista, joita tuomioistuimet muutoinkin käsittelevät.
Tuomioistuinsovittelun aloittaminen
Tuomioistuinsovittelua haetaan kirjallisella hakemuksella tuomioistuimelta. Hakemuksesta tulee käytä ilmi, mitä riita koskee ja miten osapuolten näkemykset eroavat toisistaan. Hakemuksessa ilmoitetaan asian osapuolet ja heidän yhteystietonsa. Mikäli riita-asia on jo vireillä oikeudenkäyntimenettelyssä, niin asianosaiset voivat vapaamuotoisesti pyytää sitä soviteltavaksi. Pyyntö on tehtävä ennen asian valmistelun päättymistä. Sovittelun aloittamisen edellytyksenä on, että kaikki osapuolet suostuvat sovitteluun.
Kun tuomioistuinsovittelun edellytykset on selvitetty, niin tuomioistuin tekee päätöksen sovittelun aloittamisesta.
Tuomioistuinsovittelun toteuttaminen
Tuomioistuin kutsuu osapuolet sovitteluistuntoon. Sovittelijana toimii käsittelevän tuomioistuimen tuomari. Sovitteluistunnon alussa sovittelija kertoo sovittelun keskeiset periaatteet.
Menettelynä tuomioistuinsovittelu on hyvin joustava oikeudenkäyntiin verrattuna. Tarkoituksena on, että asianosapuolet itse selostaisivat mahdollisimman paljon asiaa ja siihen liittyviä seikkoja. Sovittelussa voidaan tuoda esille ja arvioitavaksi sellaisia seikkoja, joilla ei oikeudenkäynnissä ole merkitystä. Mikäli sovitteluun osallistuu lainoppineita avustajia heidän roolinsa on lyhyesti esitellä asian lainsäädännölliset seikat ja olla päämiehen tukena oikeudenmukaisen sopimuksen aikaan saamiseksi. Keskustelua käydään vapaa muotoisesti, jos asianosainen ei muistanut sano jotain seikkaa, niin sen voi myöhemmin ottaa esille. Sovittelussa osapuolet voivat myös joustavasti tehdä toisilleen asiaan liittyviä kysymyksiä. Sovittelija myös neuvottelee osapuolien kanssa erikseen.
Tuomioistuinsovittelussa käytävät keskustelut ovat luottamuksellisia ja salassa pidettäviä. Ratkaistavana olevan asian kannalta tämä tarkoittaa ennen muuta sitä, että kun osapuolet tekevät sovinnon saavuttamiseksi tarjouksia toisilleen ja jos nämä eivät johda sovintoon, niin vastapuolen tekemään tarjoukseen ei saa vedota asian myöhemmässä käsittelyssä. Eli jos sovinnon esittäjä vaatii myöhemmässä oikeudenkäynnissä enemmän kuin millä olisi ollut valmis sopimaan, niin tähän ei voi vastata, että sinähän olit sopimassa vähemmällä.
Tuomioistuinsovittelun päättyminen
Paras tilanne on, että sovittelu päätyy saavutettavaan sovintoon, jonka tuomioistuin vahvistaa. Koska sovittelu edellyttää, että kaikki osapuolet suostuvat siihen, niin sovittelu päättyy myös, jos joku osapuolista ilmoittaa, ettei enää halua jatkaa sovittelua. Siis vaikka tuomioistuin sovittelu on aloitettu, niin se ei tarkoita, että on pakko sopia. Sovittelija voi myös osapuolia kuultuaan todeta, että sovittelun jatkamiselle ei ole perusteita. Edellä mainitusta syystä sovittelu ei käytännössä pääty, mikäli osapuolilla riittää tahtoa pyrkiä sovintoon.
Tuomioistuinsovittelun kesto
Sovittelu on toteutettava joutuisasti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sovitteluistunto järjestyy tuomioistuimessa huomattavasti nopeammin kuin oikeudenkäynnin ensimmäinen istuntovaihe valmisteluistunto. Valmisteluistuntoa seuraa vielä myöhemmin pidettävä pääkäsittely. Pääkäsittelyn perusteella käräjäoikeus antaa sitten tuomionsa.
Mikäli tuomioistuinsovittelussa saadaan asia sovittua, niin osapuolet saavat ratkaistua riitansa erittäin paljon nopeammin kuin normaalissa oikeudenkäyntimenettelyssä. Käytännössä ratkaisun voi sovittelussa saada vuotta aiemmin, kuin normaalissa menettelyssä. Tässä kohti tulee vielä huomioida se, että normaalissa oikeudenkäyntimenettelyssä asian käsittely jatkuu usein vielä hovioikeudessa. Hovioikeudet käsittelevät asioita keskimäärin vuoden kuluttua siitä, kun käräjäoikeus on antanut tuomion. Tällöin tuomioistuin sovittelulla saavutettu ajan säästö on jo kaksi vuotta.
Oikeudenkäyntikulut
Tuomioistuinsovittelussa asianosaiset voivat saada ratkaisun pienemmillä oikeudenkäyntikuluilla. Lainoppinut avustaja saa laitettua tuomioistuinsovittelun vireille jonkin verran vähemmällä työmäärällä kuin laadittua haastehakemuksen, joka aloittaa oikeudenkäyntimenettelyn. Mikäli sovittelussa saavutetaan sovinto, niin tämän tapahtuu yleensä heti ensimmäisessä sovitteluistunnossa, jolloin avustajan työmäärä vähenee huomattavasti. Karkeasti voidaan arvioida, että oikeudenkäyntikulujen määrä jää puoleen tai alle verrattuna siihen, jos ratkaisu haetaan täysi mittaisessa oikeudenkäynnissä. Mikäli asia etenee hovioikeuteen, on säästö vielä huomattavasti suurempi.
Tuomioistuinsovittelu on oikeudenkäyntikulujen osalta vähäriskinen vaihtoehto. Sovinnon sisällöstä riippumatta tuomioistuinsovittelussa ei joudu maksamaan vastapuolen oikeudenkäyntikuluja. Oikeudenkäyntimenettelyssä pelisäännöt ovat taas lähtökohtaisesti ankarat. Oikeudenkäynnin hävinnyt osapuoli joutuu pääsäännön mukaan maksamaan omat ja myös vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Käytännössä siis kaksin kertaiset oikeudenkäyntikulut, jotka ovat vielä per. osapuoli huomattavasti suuremmat, kuin tuomioistuinmenettelyssä.
Oikeusrauha ja varmuus
Tuomioistuinsovittelusta saatujen kokemusten perusteella sovittelun inhimillisesti suurin hyöty on monella tapaa saavutettava varmuus. Tuomioistuinsovittelussa osapuolet ovat oman asiansa herroja. Se on selvää, että sovinnon saavuttamiseksi joutuu vaatimuksistaan määrällisesti joustamaan. Tässä yhteydessä voi todeta, että vain aniharvoin tuomiollakaan vastapuoli velvoitetaan maksamaan kaikkea vaadittua. Riita-asioihin sisältyy hyvin usein monenlaisia epävarmuustekijöitä, joista johtuen oikeudenkäynnin lopputuloksen ennakointi on lainoppineellekin avustajalle vaikeaa. Usein pystyy tekemään vain arvion, jossa vaihteluväli voi olla suurikin. Epävarmuustekijöistä johtuen tuomio voi sisältää hyvinkin epämukavia yllätyksiä. Nämä seikat ovat hallittavissa tuomioistuin sovittelussa, jossa vapaammin keskustellen pyritään selvittämään epäselvien kysymysten merkitystä ja löytämään ratkaisu niihin.
Riita-asian vireilläolo on useimmille henkisesti kuormittavaa aikaa. Parhaimpana palkintona olen itse huomannut sen helpotuksen, joka osapuolille syntyy, kun onnistuneessa sovittelussa on saavutettu sovinto. Osapuolet ovat löytäneet nopeasti ratkaisun asiaan, joka avoimena asiana olisi voinut heidän mieltänsä vaivata parinkin vuotta.
