Yhteinen koira ja ero – miten koiralle käy, kun puolisot eroavat?
1. Johdanto
Monissa suomalaisissa perheissä koira on käytännössä perheenjäsen, mutta oikeudellisesti sen asema on toisenlainen. Erotilanteessa tämä ristiriita tulee konkreettisesti esiin: koira on tunnesuhteen kohde, mutta lain näkökulmasta se on irtainta omaisuutta. Artikkelissa tarkastellaan, miten koiran asema määräytyy, kun puolisot eroavat, ja onko merkitystä sillä, ovatko henkilöt olleet naimisissa vai avoliitossa. Lisäksi tarkastellaan, miksi koiraa koskeva ennakkosopimus on käytännössä järkevä ratkaisu. Lue lisää aiheesta yhteinen koira ja ero – miten koiralle käy, kun puolisot eroavat?
2. Koiran asema Suomen oikeudessa
Suomen oikeusjärjestyksessä koiraa ei pidetä oikeussubjektina tai lapsen kaltaisena huollon kohteena, vaan se rinnastuu irtaimeen omaisuuteen. Tämä tarkoittaa, että koira on varallisuusarvoinen esine, jonka omistusoikeus, hallinta ja mahdollinen yhteisomistus ratkaistaan yleisten varallisuusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti.
Eläinsuojelulainsäädäntö ja muu erityissääntely asettavat omistajalle velvollisuuksia eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi, mutta eivät määrittele sitä, kuinka omistusoikeus koiraan jakautuu puolisoiden välillä tai kenelle koira erohetkellä kuuluu. Tämä oikeudellinen lähtökohta selittää, miksi koiraan liittyvät riidat käsitellään omaisuus- eivätkä huoltoriitoina.
3. Avioliitto ja avoliitto – onko erolla merkitystä?
3.1 Avioliitto ja avio-oikeus
Aviopuolisoiden varallisuussuhteisiin sovelletaan avioliittolakia. Pääsääntöisesti puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, ellei avioehdolla ole toisin sovittu. Tämä tarkoittaa, että avioeron yhteydessä puolisoiden avio-oikeuden alainen omaisuus jaetaan osituksessa.
Koira kuuluu avioliiton aikana hankittuna yleensä avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että koira itsessään olisi “yhteistä” omaisuutta tai että se “puolitettaisiin”. Omistusoikeus pyritään ensisijaisesti selvittämään: kenelle koira kuuluu, kenellä on omistajan asema ja onko koira mahdollisesti yhteisomistuksessa.
Kun omistaja tai omistajat on selvitetty, koiran arvo voidaan ottaa huomioon osituksessa varallisuuseränä. Käytännössä koira jää yleensä sen puolison omistukseen ja hallintaan, jolle se omistusoikeudellisesti kuuluu, ja mahdolliset tasinkokysymykset ratkaistaan rahamääräisinä.
Tekemällä avioehtosopimuksen, puolisot voivat rajata koiran pois avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta.
3.2 Avoliitto ja omaisuuden erillisyys
Avoliiton osalta tilanne on toisenlainen. Avopuolisoilla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, vaan lähtökohtana on omaisuuden erillisyys. Avoliiton päättyessä sovellettavaksi voi tulla laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta, mutta senkin puitteissa omistusoikeuden selvittäminen on keskeistä.
Jos koira on hankittu avoliiton aikana, sen omistus määräytyy sen perusteella, kuka on:
– maksanut koiran,
– merkitty omistajaksi rekistereihin,
– tai mitä osapuolet ovat keskenään sopineet.
Yhteisomistus on mahdollinen myös avoliitossa, jolloin koira katsotaan molempien yhteiseen omistukseen kuuluvaksi. Tällöinkin ennakolta laadittu sopimus on erittäin tärkeä, jotta tiedetään, miten yhteisomistus puretaan eron sattuessa.
4. Omistusoikeus ja näyttö – mitä pidetään ratkaisevana?
Koiran omistusoikeutta arvioitaessa merkityksellisiä seikkoja ovat muun muassa:
– ostokuitti ja kauppakirja,
– koiran rekisteröintitiedot (esimerkiksi Kennelliitto),
– mikrosirurekisteri ja vakuutussopimukset,
– tosiasiallinen hoito ja kustannusten maksaminen.
Kuitin tai rekisteröinnin perusteella omistajaksi merkitty henkilö on yleensä lähtökohtainen omistaja, mutta tämä ei ole ehdoton. Jos esimerkiksi toinen puoliso on tosiasiallisesti maksanut koiran ja vastannut sen ylläpidosta, voidaan tällä olla merkitystä omistusoikeuden kokonaisharkinnassa.
Tosiasiallinen hoito, koiran asumispaikka ja se, kumpi puolisoista on sitoutunut koiran arkipäiväiseen hoitoon, ovat myös käytännössä tärkeitä. Vaikka nämä seikat eivät yksin muodosta omistusoikeutta, ne voivat tukea jommankumman osapuolen väitettä omistajan asemasta.
5. Koiran kannalta olennaiset käytännön olosuhteet
Vaikka koira on lain näkökulmasta omaisuutta, ratkaisua etsittäessä on perusteltua huomioida myös koiran hyvinvointi ja käytännön olosuhteet. Koiran kannalta olennaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi:
– kumpi puolisoista on ollut koiran pääasiallinen hoitaja,
– kumpi pystyy eron jälkeen paremmin turvaamaan koiran tarpeet (liikunta, hoito, taloudellinen tilanne),
– millainen kiintymyssuhde koiralla on kehenkin,
– onko koira tottunut tiettyyn ympäristöön tai toisiin eläimiin.
Näillä seikoilla ei ole suoraa normipohjaista asemaa vastaavalla tavalla kuin lapsen huoltoriidoissa, mutta ne voivat vaikuttaa siihen, millaisena kohtuullinen lopputulos nähdään, ja siten kannustaa osapuolia sopuratkaisuun.
6. Ennalta laadittava sopimus koiraa koskien
Koska lainsäädäntö ei anna yksityiskohtaisia säännöksiä siitä, miten yhteinen koira “jaetaan” eron yhteydessä, ennakolta laadittu sopimus tarjoaa käytännössä parhaan keinon ehkäistä riitoja.
Sopimus voidaan laatia sekä avioliittoa että avoliittoa varten, ja se voidaan tehdä:
– osana laajempaa avioehto- tai avopuolisoiden sopimusjärjestelyä, tai
– erillisenä koiraa koskevana sopimuksena.
Sopimuksen ydinajatus on, että jo koiraa hankittaessa osapuolet sopivat selkeästi:
– kuka koiran omistaa,
– miten omistus jakautuu yhteisomistuksessa,
– kenelle koira kuuluu, jos parisuhde päättyy,
– miten mahdollinen lunastus järjestetään,
– ja miten kulut ja vastuu jakautuvat sekä parisuhteen aikana että sen päätyttyä.
7. Mitä sopimuksessa tulisi vähintään huomioida?
Hyvin laadittu sopimus ottaa huomioon ainakin seuraavat kokonaisuudet.
7.1 Omistussuhde
Sopimuksessa on syytä selkeästi määritellä:
– kuuluuko koira yksin toiselle puolisolle, vai
– onko koira yhteisessä omistuksessa, ja missä osuuksissa (esim. 50/50).
Selkeä omistussuhteen määrittely helpottaa myöhempää tulkintaa ja vähentää riskiä siitä, että koiraa koskeva riita kärjistyy näyttökysymyksiksi.
7.2 Koiran asuminen ja pääasiallinen hoito
Sopimuksessa kannattaa kuvata, missä koira tyypillisesti asuu ja kuka vastaa sen päivittäisestä hoidosta: ruokinta, ulkoilu, koulutus ja muu arjen hoiva. Tällä on merkitystä sekä käytännön järjestelyjen että myöhemmän tulkinnan kannalta.
7.3 Kulujen jako
Koiran ylläpitoon liittyy säännöllisiä ja satunnaisia kuluja: ruoka, tarvikkeet, vakuutukset, eläinlääkärikulut ja mahdolliset harrastuskulut. Sopimuksessa voidaan määrätä esimerkiksi, että:
– kulut jaetaan puoliksi,
– kulut maksaa se, jonka luona koira asuu,
– tai, että tietyistä kulutyypeistä vastaa toinen puoliso ja toisista toinen.
7.4 Menettely eron sattuessa
Tämä on sopimuksen ydinaluetta. Sopimuksessa voidaan sopia esimerkiksi:
– kenelle koira kuuluu, jos parisuhde päättyy,
– millä perusteilla ratkaisu tehdään (esimerkiksi se, joka on ollut koiran pääasiallinen hoitaja),
– miten mahdollinen lunastus järjestetään, jos koira on yhteisomistuksessa,
– mikä on lunastushinta tai sen määräytymisperuste,
– missä ajassa lunastushinta on maksettava.
Selkeä, ennakolta määritelty menettely ehkäisee tehokkaasti riitoja, jotka muuten voisivat johtaa pitkittyneisiin ja kalliisiin prosesseihin.
7.5 Mahdollinen vuoroasuminen
Joissain tapauksissa puolisot voivat haluta sopia, että koira asuu eron jälkeen vuorotellen molempien luona. Tällöin sopimuksessa tulisi määritellä ainakin:
– vuoroasumisen rytmi (esim. viikko/viikko),
– vastuu koiran päivittäisestä hoidosta vuorojen aikana,
– kulujen jako ja matkakustannukset,
– miten toimitaan tilanteissa, joissa vuoroasumisella ei enää katsota olevan koiran kannalta etua.
On kuitenkin hyvä tiedostaa, että vuoroasuminen on koiran kannalta tapauskohtaista: osalle koirista se voi olla luonteva järjestely, toisille kuormittava.
7.6 Eläinlääkäri ja päätöksenteko
Sopimuksessa voidaan myös sopia siitä, miten terveyteen liittyvät päätökset tehdään. Esimerkiksi:
– tavanomaisista hoitotoimenpiteistä päättää se, jonka luona koira kulloinkin asuu,
– merkittävistä leikkauksista tai hoidoista päätetään yhteisesti, jos koira on yhteisomistuksessa.
7.7 Erimielisyyksien ratkaisu
Sopimukseen on suositeltavaa ottaa ehto siitä, miten mahdolliset erimielisyydet ratkaistaan: ensisijaisesti neuvottelemalla ja tarvittaessa viittaamalla toimivaltaiseen käräjäoikeuteen. Jo pelkkä selkeä menettelysääntö voi hillitä riitaisuuksia.
8. Esimerkkejä mahdollisista sopimuslausekkeista (yleisellä tasolla)
Alla muutamia tyypillisiä sopimusratkaisuja yleisellä tasolla. Ne eivät korvaa yksilöllisesti laadittua asiakirjaa, mutta havainnollistavat sopimuksen rakennetta:
– Koira kuuluu yksinomaan toiselle puolisolle, eikä toisella ole omistusoikeutta koiraan eron jälkeenkään.
– Koira on puolisoiden yhteisessä omistuksessa 50/50-osuuksin, ja eron sattuessa koira jää sopimuksessa nimetylle henkilölle toisen saadessa sovitun rahamääräisen korvauksen.
– Koira on yhteisomistuksessa sekä säilyy yhteisomistuksessa myös eron jälkeen. Koiran asumisesta sovitaan vuoroviikoin, kustannusten jakautuessa puoliksi ja erimielisyydet ratkaistaan ensisijaisesti neuvotteluteitse.
Käytännössä toimiva sopimus laaditaan kuitenkin aina tapauskohtaisesti ottaen huomioon koiran erityispiirteet, puolisoiden elämäntilanteet sekä mahdolliset muut varallisuus- ja perheoikeudelliset järjestelyt (esimerkiksi avioehto ja testamentti).
9. Miksi sopimus kannattaa teettää lakimiehellä?
Vaikka koiraa koskevan sopimuksen voisi periaatteessa laatia myös itse, käytännön kokemus osoittaa, että itse laaditut sopimukset ovat usein puutteellisia, tulkinnanvaraisia tai ristiriidassa muun sopimus- ja perheoikeudellisen kokonaisuuden kanssa.
Lakimiehen käyttäminen on perusteltua muun muassa seuraavista syistä:
– Sopimus kytkeytyy usein laajempaan kokonaisuuteen: avioehtoon, avopuolisoiden sopimuksiin, omaisuuden jakoon ja mahdollisiin tuleviin perintötilanteisiin. Lakimies osaa huomioida kokonaisuuden eikä tarkastele koiraa irrallisena kysymyksenä.
– Lakimies huolehtii siitä, että sopimuksen muoto ja sisältö täyttävät pätevyyden edellytykset, ovat mahdollisimman selkeitä ja minimoivat tulkintariitojen riskin.
– Lakimies pystyy ennakoimaan tyypillisiä ongelmatilanteita (esimerkiksi muutto ulkomaille, elämäntilanteen muutokset, koiran arvon muuttuminen yms) ja sisällyttämään sopimukseen ehtoja, jotka ottavat nämä huomioon.
– Mikäli koira on taloudellisesti tai tunnesiteen kannalta poikkeuksellisen merkittävä – esimerkiksi arvokas jalostus- tai harrastuskoira – sopimuksen laadinnassa korostuu huolellisuus ja riskienhallinta.
Hyvin laadittu sopimus maksaa itsensä useimmiten takaisin jo sillä, että se ehkäisee pitkän ja raskaan riidan syntymistä.
10. Maksuton videoneuvottelu Herkulexin lakimiehen kanssa
Jos haluat lisätietoja koiraa koskevasta sopimuksesta, sen sisällöstä tai muista perhe- ja varallisuusoikeudellisista kysymyksistä, voit varata Herkulexin lakimiehen kanssa maksuttoman videoneuvotteluajan. Videoneuvottelussa voidaan käydä läpi juuri sinun tilanteesi, arvioida sopimustarvetta ja suunnitella tarkoituksenmukainen asiakirjakokonaisuus.
Näin varmistat, että sekä koiran että omistajien oikeudellinen asema on selkeästi järjestetty – jo ennen kuin mahdollinen ero tai muu elämänmuutos on ajankohtainen.
