Soita meille 0600 02110 (ark. 9–16, 2.00 €/min + pvm/mpm sis. alv 24 %)

Terveydensuojelusviranomaisen rooli asumisterveyttä koskevissa asioissa

Herkulex.fi /

Asunnon sisäilman tulee olla puhdasta, eivätkä lämpötila, kosteus, melu, ilmanvaihto, haju, pöly, valo, säteily, mikrobit ja muut tekijät saa aiheuttaa terveyshaittaa. Mikäli kiinteistön omistaja, asukas tai muu asianomainen epäilee asunnon olosuhteiden aiheuttavan terveyshaittaa, voi terveydensuojeluviranomaiselta saada ohjausta ja neuvontaa asian selvittämiseksi. Tarvittaessa viranomainen voi myös ottaa asian käsittelyynsä ja edellyttää terveyshaitasta vastuussa olevalta toimenpiteitä terveyshaitan poistamiseksi.

Tässä artikkelissa käsittelemme terveydensuojeluviranomaisen roolia asunnon terveydellisten olosuhteiden selvittämisessä ja poistamisessa.

Terveyshaitta ja terveydensuojeluviranomaisen tehtävä

Terveydensuojelulain mukaan terveyshaitalla tarkoitetaan esimerkiksi asuinympäristössä olevasta tekijästä aiheutuvaa sairautta tai terveyden häiriötä. Lain tarkoittamana terveyshaittana pidetään myös altistumista terveydelle haitalliselle aineelle tai olosuhteelle siten, että sairauden tai sen oireiden ilmeneminen on mahdollista. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi, jos ihminen asuu tai oleskelee rakennuksessa, jossa hän voi altistua mikrobikasvustosta peräisin oleville mikrobeille tai niiden aineenvaihduntatuotteille.

Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut terveydensuojelulain nojalla asetuksen (545/2015) asunnon tai muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista. Terveydellisillä olosuhteilla tarkoitetaan asunnon tai muun oleskelutilan fysikaalisia (esim. lämpötila, kosteus, ilmanvaihto, melu), kemiallisia (esim. hiilidioksidit, häkä, formaldehydi) ja biologisia (esim. mikrobikasvustot) olosuhteita, jotka asunnon tai muun oleskelutilan tulee täyttää soveltuakseen tarkoitukseensa.

Valviran laatimassa asumisterveysasetuksen soveltamisohjeessa annetaan yksityiskohtaisempia tulkintoja ja käytännöllisiä esimerkkejä asumisterveysasetuksen soveltamiseen. Soveltamisohje on tarkoitettu ensisijaisesti kuntien terveydensuojeluviranomaisille ja muille alan asiantuntijoille, ja se toimii käytännössä ohjenuorana arvioitaessa terveyshaittaa aiheuttavia olosuhteita sekä tarvetta ryhtyä toimenpiteisiin terveyshaittojen poistamiseksi.

Terveydensuojelulain mukaan kunnan tehtävänä on alueellaan edistää ja valvoa terveydensuojelua siten, että asukkaille turvataan terveellinen elinympäristö. Kunnan on tiedotettava terveydensuojelusta ja järjestettävä terveydensuojelua koskevaa ohjausta ja neuvontaa. Kunnan terveydensuojeluun kuuluvista tehtävistä huolehtii kunnan määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin (kunnan terveydensuojeluviranomainen). Sen käytännön työtä hoitavat viranomaisen alaisuudessa toimivat viranhaltijat, joilla tulee olla tehtävään soveltuva koulutus.

– Virkanimikkeet vaihtelevat ja asumisterveysasioista hoitavat viranhaltijat voivat olla nimikkeeltään esimerkiksi ympäristötarkastajia, terveystarkastajia taikka terveysinsinöörejä, kertoo ympäristötarkastaja Reijo Pelkonen peruspalvelukuntayhtymä Selänteestä.

– Terveydensuojeluviranomaisen toiminnassa asumisterveyden alalla pääpaino on ohjauksessa ja neuvonnassa. Asumisterveydestä vastaavaan terveydensuojeluviranomaiseen voi aina ottaa yhteyttä ja saada neuvoa ja ohjausta esim. asumisterveyttä koskevaan tiedonhankintaan ja asioiden selvittämiseen.

– Aina pelkkä neuvonta ja ohjaus eivät kuitenkaan riitä. Tarvittaessa viranomainen voi ottaa asianosaisen aloitteesta taikka omasta aloitteestaan käsittelyynsä asumisterveyttä koskevan asian, jolloin se tulee vireille virallisen hallinto-oikeudellisen prosessin mukaisena asumisterveysasiana. Tämän prosessin tarkoituksena on selvittää, onko asunnossa taikka muussa selvityksen kohteena olevassa oleskelutilassa terveyshaittaa aiheuttavat olosuhteet. Prosessi käynnistyy osapuolten tiedottamisella ja tiedon hankinnalla, minkä jälkeen viranomainen suorittaa kohteessa tarkastuskäynnin. Mikäli kohteessa todetaan terveyshaittaa aiheuttavat olosuhteet, voi viranomainen velvoittaa kiinteistön omistajan ryhtymään toimenpiteisiin terveyshaitan poistamiseksi. Käytännössä asian selvittäminen vaatii hyvin usein vielä tarkempia tutkimuksia, jolloin viranomainen voi kehottaa suorittamaan tarvittavat lisätutkimukset, kertoo Pelkonen.

Kunnossapitovastuu on kiinteistön omistajalla

Vastuu rakennuksen kunnossapidosta ja korjaamisesta sekä vaurioiden syiden selvittämisestä on lähtökohtaisesti aina kiinteistön omistajalla. Kiinteistön omistajan vastuu merkitsee, että tämä on velvollinen huolehtimaan asunnon täyttävän sille terveydensuojelulaissa ja sen nojalla annetuissa säädöksissä sekä ohjeissa tarkemmin säädetyt vaatimukset.

– Mikäli esimerkiksi vuokralainen taikka yksittäisen huoneiston asunto-osakeyhtiöstä omistava epäilee asunnossaan terveyshaittaa, tulee yhteyttä ottaa ensisijaisesti aina ensin kiinteistön omistajaan taikka tämän edustajaan (esim. isännöitsijään). Ra­ken­nuk­sen omis­ta­jan tu­lee huo­leh­tia ra­ken­nuk­sen kun­nos­sa­pi­to­toi­mis­ta si­ten, et­tei huo­neis­to ai­heu­ta sen käyt­tä­jil­le ter­veys­hait­taa ja tarvittaessa huo­neis­tos­sa ole­vat ja asu­mis­ter­veyt­tä hei­ken­tä­vät epä­koh­dat tulee poistaa. Terveyshaitan poistamisesta vastuussa olevan nopea tiedottaminen voi olla tärkeää myös terveyshaitalle altistuneen oikeusturvan kannalta, toteaa Pelkonen.

– Siinä tapauksessa, että terveyshaitan olemassaolosta tai korjaustarpeesta syntyy erimielisyyttä eikä kiinteistön omistaja tai tämän edustaja ryhdy asiasta tiedon saatuaan tarpeellisiin toimenpiteisiin, voi asianosainen ottaa yhteyttä kohteen sijaintipaikkakunnalla asumisterveysasioita hoitavaan terveydensuojeluviranomaiseen. Viranomainen voi tällöin antaa neuvontaa ja tarvittaessa ottaa asian käsittelyynsä sekä viimekädessä velvoittaa kiinteistön omistajan sakon uhalla ryhtymään tarpeellisiksi katsottuihin toimenpiteisiin. Ääritapauksissa viranomainen voi myös määrätä asunnon käyttökieltoon.

Asunnontarkastus

Mikäli viranomainen ottaa asian käsittelyynsä, on sen yleensä tehtävä kohteeseen tarkastuskäynti, eli asunnontarkastus. Asunnon terveyshaitan selvittämisen voi saattaa vireille joko asukas taikka asunnon/kiinteistön omistaja taikka näiden edustaja (esimerkiksi isännöitsijä). Asunnontarkastus voidaan tehdä myös muun tahon aloitteesta, mikäli terveydensuojeluviranomaisella on perusteltu syy olettaa asunnosta aiheutuvan terveyshaittaa asukkaalle taikka naapureille. Sosiaaliviranomainen voi esimerkiksi tehdä terveydensuojeluviranomaiselle ilmoituksen ja pyytää tätä ottamaan käsittelyynsä asunnon siivottomuutta taikka muuta terveyshaittaa aiheuttaa olosuhdetta koskevan asian, kertoo Pelkonen.

– Asunnontarkastukseen voi sisältyä aistinvaraisten havaintojen ohella mittauksia sekä näytteen ottoa, joiden tekemisessä sovelletaan asumisterveysasetuksessa ja sen soveltamisohjeessa annettuja ohjeita. Nykyisin terveydensuojeluviranomaisen taholta tapahtuva näytteenotto on käytännössä kuitenkin harvinaista.

– Terveystarkastajan suorittama ensimmäinen asunnontarkastus on aina maksuton. Tarkastusajankohta sovitaan asukkaan kanssa etukäteen ja siitä ilmoitetaan eri osapuolille, jolloin näillä on mahdollisuus olla siinä läsnä. Tarkastuksesta ilmoitetaan aina myös kiinteistön omistajalle. Ensimmäiseen tarkastukseen sisältyy aistinvaraisia havaintoja sekä tarvittaessa joitakin mittauksia esim. lämpötila ja kosteus. Alkuselvityksessä viranomainen tarvittaessa myös tiedustelee, onko selvityksen kohteena olevasta kohteesta käytettävissä esimerkiksi rakennuspiirustuksia taikka jo tehdyistä tutkimuksista laadittuja raportteja, joiden pohjalta viranomainen voi arvioida terveyshaittaa aiheuttavien olosuhteiden käsillä oloa.

– Terveydensuojeluviranomainen ei käytännössä yleensä voi itse ryhtyä tarkemmin selvittämään esimerkiksi havaittuja ongelmia, vaurioita taikka näiden laajuutta. Se ei voi myöskään antaa suoria toimenpideohjeita epäilyn asteella olevan ongelman poistamiseksi. Sen sijaan viranomainen voi antaa neuvontaa ja ohjausta taikka kehotuksen epäiltyjen ongelmien selvittämiseen tarkemmin tutkimuksin. Terveydensuojeluviranomaisen ja mahdollisen terveyshaitan arvioinnin näkökulmasta on käytännössä usein välttämätöntä, että kiinteistön omistaja taikka muu asianosainen teettää mahdolliset rakenteelliset tutkimukset erikseen ja toimittaa näistä laaditut raportit asiaa käsittelevälle terveydensuojeluviranomaiselle. Viranomainen voi näin ottaa tutkimusten tulokset huomioon terveyshaittaa aiheuttavia olosuhteita koskevassa arvioinnissa.

– Jos asian käsittely vaa­tii terveydensuojeluviranomaiselta li­sä­sel­vi­tyk­siä taikka jälkivalvontaa, voidaan näistä toimenpiteistä periä mak­su asianosaiselta, jonka vastuulla terveyshaitan poistaminen on. Käytännössä kaikki terveydensuojelun yhteistoiminta-alueet eivät kuitenkaan ole asettaneet maksullisiksi kaikkia sellaisia toimenpiteitä, joiden maksullisuuden laki sinänsä mahdollistaisi. Viranomainen lähtökohtaisesti aina informoi asianosaista etukäteen, mikäli kyse on asianosaiselle maksullisista toimenpiteistä, kertoo Pelkonen.

Asumisterveysviranomaisen toteaman terveyshaitan merkitys

Terveydensuojeluviranomaisen suorittamassa asunnontarkastuksessa tavoitteena on selvittää aiheuttavatko asunnon olosuhteet terveyshaittaa. Viranomainen toimii tässä tehtävässään aina puolueettomasti yksinomaan terveydensuojelun asialla, eikä voi asettua ajamaan yksittäisen asianosaisen asiaa mahdollisissa riitatilanteissa.

Mikäli terveyshaittaa aiheuttavien olosuhteiden voidaan todeta olevan käsillä, on viranomaisella valtuudet asettaa kiinteistön omistajaan taikka muuhun terveyshaittaa aiheuttavasta olosuhteesta vastuussa olevaan tahoon kohdistuvia kehotuksia taikka toimintavelvoitteita terveyshaittojen tarkemmaksi selvittämiseksi taikka poistamiseksi.

– Viranomainen laatii sen käsittelemästä asiasta pöytäkirjan, jossa kehotetaan poistamaan todettu terveyshaitta, mikäli sellainen on todettu. Mikäli kohteessa on todettu terveyshaitta, on sen poistaminen asianosaisten yhteinen intressi. Pääsääntöisesti asianosaiset noudattavatkin viranomaisen kehotusta kiitettävästi, eikä viranomaisen näin yleensä tarvitse ryhtyä asiassa ns. järeämpiin toimenpiteisiin, toteaa Pelkonen.

– Huomattavasti harvinaisemmissa tapauksissa viranomainen voi joutua tekemään asiassa terveyshaittaa aiheuttavan olosuhteen poistamisesta vastuussa olevaa tahoa velvoittavan päätöksen, ja viimekädessä tehostaa asettamaansa velvoitetta uhkasakolla.

– Terveydensuojeluviranomainen voi vaatia terveyshaitan poistamisesta vastuussa olevaa toimittamaan viranomaiselle määräajassa selvityksen toimenpiteistä, joihin tämä on ryhtynyt saamansa kehotuksen taikka velvoittavan päätöksen johdosta. Mikäli kehotusta taikka velvoitetta terveyshaitan poistamiseen ei ole noudatettu, tai mikäli terveyshaitan poistaminen ei syystä taikka toisesta ole mahdollista, voi terveydensuojeluviranomainen viimekädessä asettaa kohteen asumiskieltoon. Tämä merkitsee, ettei kohdetta saa käyttää asumiseen, ennen kuin todettu terveyshaitta on todistettavasti poistettu, ja asetettu asumiskielto voidaan kohteen tarkastamisen jälkeen poistaa, Pelkonen kertoo.

– Viranomaisen toimenpiteiden tulee olla aina oikeassa suhteessa todettuun terveyshaittaan ja nyrkkisääntönä on, että viranomainen pyrkii asian ratkaisemiseen mahdollisimman kevein toimenpitein. Järeiden keinojen tulee kuitenkin olla tarpeen tullen käytettävissä ja niitä käytetään niissä harvinaisissa tapauksissa, joissa kevyemmät toimenpiteet eivät johda asumisterveyden näkökulmasta hyväksyttävään lopputulokseen. Mikäli asianosainen katsoo viranomaisen tekemän päätöksen olevan virheellinen, voi ratkaisuun hakea muutosta. Tämä koskee kuitenkin vain nimenomaan viranomaisen tekemiä päätöksiä, eli esimerkiksi viranomaisen käsittelyä koskevasta pöytäkirjasta ei voi valittaa.

Asianosaisten on syytä tiedostaa, että vaikka kohteessa todettaisiin esimerkiksi kosteus- ja homevaurioita, ei asumisterveysviranomainen voi ottaa kantaa mahdolliseen asuntokauppaan liittyvään myyjän korvausvelvollisuuteen. Asumisterveysviranomainen on toisaalta ainut taho, joka voi asemansa puolesta puolueettomasti ja virallisesti määrittää onko tutkitussa kohteessa asumisterveydelle haittaa taikka sen vaaraa aiheuttavat olosuhteet ja viimekädessä asettaa kohteen asumiskieltoon. Terveydensuojeluviranomaisen toteamalla terveyshaitalla voi käytännössä olla merkittävä vaikutus ostajan ja myyjän välisiä oikeuksia ja velvollisuuksia arvioitaessa. Todettua terveyshaittaa voidaan nimittäin joissakin olosuhteissa pitää virheenä, joka oikeuttaa ostajan kaupan purkuun, hinnanalennukseen taikka vahingonkorvaukseen.

– Ei ole poikkeuksellista, että terveystarkastajaa kuullaan ostajan ja myyjän välisessä oikeudenkäynnissä todistajana koskien terveystarkastajan tekemää asunnontarkastusta ja siitä laadittua lausuntoa. Tämä ei tietenkään ole terveydensuojelutyön varsinainen tarkoitus, mutta se on kuitenkin väistämätön, joskin marginaalinen osa tätä työtä. Oikeudessa esiintymiseen pitää olla valmis silloin, kun tilanne ja asianosaisten oikeussuhteiden selvittäminen sitä edellyttävät, päättää Pelkonen.

Sinua saattavat kiinnostaa myös seuraavat artikkelimme:

Miten toimin, jos epäilen asuvani hometalossa ?

Rakennuksen kosteusvaurio on ikävä yllätys

Talokauppa suunnitelmissa ? Osaathan vaatia oikeanlaista kuntotarkastusta

Vastuunrajoituslausekkeet kiinteistön kaupassa

Ohjeita ostajalle tilanteeseen, jossa kiinteistökaupan jälkeen kiinteistöstä löytyy virhe