Vuoden 2026 alusta tuli voimaan uudistukset perintö- ja lahjaveroon. Lisäksi kesällä 2026 on tulossa voimaan muutoksia avioliittolakiin eli muun muassa avio-oikeuden vanhentumista koskevat säännökset. Tässä artikkelissa käymme pääpiirteittäin läpi näitä muutoksia.

Lahjavero:

Perintö- ja lahjaverotus on keventynyt 1.1.2026 alkaen. Aiemmin lahjaveron raja oli 5.000 euroa eli jos lahjan arvo oli 5.000 euroa tai enemmän, lahjansaaja joutui maksamaan lahjaveroa. Jatkossa eli 1.1.2026 alkaen tämä raja on 7.500 euroa eli jos lahjansaaja saa lahjan, jonka arvo on 7.500 euroa tai enemmän, joutuu hän maksamaan lahjaveroa. Tulee huomioida, että tässä otetaan huomioon kaikki samalta lahjanantajalta saadut lahjat kolmen vuoden ajalta. Eli jos saat esim. 7499 euron suuruisen lahjan 1.2.2026, voi saada samalta lahjanantajalta verottomana lahjan taas kolmen vuoden kuluttua eli 2.2.2029.

Jos saat samalta lahjanantajalta kolmen vuoden aikana useita lahjoituksia, niin niiden määrä tulee laskea yhteen ja jos määrä siten ylittää edellä mainitun rajan, tulee lahjasta maksaa lahjaveroa.

Esimerkki: Äiti antoi tyttärelleen 5.000 euron rahalahjan 4.2.2026. Myöhemmin, 1.6.2027, äiti lahjoittaa tyttärelleen uudestaan 2.000 euroa. Lahjojen yhteisarvo on 7.000 euroa. Koska 7.500 euron raja ei ole tullut vielä täyteen, ei lahjasta mene lahjaveroa. Äiti voi siten vielä lahjoittaa verottomana tyttärelleen 499 euroa ennen kolmen vuoden (4.2.2029) täyttymistä.

Perintövero:

Perintöverotus on myös muuttunut eli 1.1.2026 alkaen perintöveron raja on noussut 20.000 eurosta 30.000 euroon. Näin ollen, jos saamasi perinnön arvo jää alle 30.000 euroa, sinun ei tarvitse maksaa perintöveroa.

Koti-irtaimisto:

Lahjaveroa ei tarvitse suorittaa tavanomaisesta koti-irtaimistosta, joka on tarkoitettu lahjansaajan tai hänen perheensä henkilökohtaiseen käyttöön, siltä osin kuin lahjan arvo ei ole 7.500 euroa suurempi. Aiemmin tämä raja oli 4.000 euroa.

Perintöveroa ei ole suoritettava perinnönjättäjän omassa tai hänen perheensä käytössä olleesta tavanomaisesta koti-irtaimistosta siltä osin kuin sen arvo on enintään 7.500 euroa. Aiemmin tämä raja oli 4.000 euroa.

Sukupolvenvaihdokset:

Muutoksia on tullut myös sukupolvenvaihdokseen sovellettaviin verosäännöksiin. Niiden soveltamisalaa on 1.1.2026 alkaen laajennettu siten, että sukupolvenvaihdokseen liittyviä säännöksiä ja niihin liittyviä verohuojennuksia voidaan soveltaa tietyin edellytyksin myös alaikäisiin perillisiin. Alaikäisen saaman perintöosuuden tulee käsittää lain tarkoittaman osuuden osakekannasta, joka oikeuttaa maatilan tai muun yritystoiminnan harjoittamiseen. Lisäksi edellytetään, että alaikäisen edunvalvoja jatkaa yhtiön toimintaa hallituksen jäsenenä tai toimitusjohtajana.

Avio-oikeuden vanhentuminen:  

Avio-oikeus tarkoittaa puolisoiden oikeutta toistensa omaisuuteen avioliiton päättyessä. Mikäli puolisoilla oli kuitenkin avio-oikeuden täysin poissulkeva avioehto, ei puolisoilla ole siten avio-oikeutta toistensa omaisuuteen. Tällöin ei siten myöskään toimiteta ositusta, vaan omaisuuden erottelu.

1.6.2026 tulee voimaan lakimuutos, jonka johdosta avio-oikeus voi vanheta eli jos ositusta ei vaadita toimitettavaksi 10 vuoden kuluessa avioeron lainvoimaisuudesta tai avioliiton kumoamisen lainvoimaisuudesta lukien, avio-oikeus vanhenee eikä kumpikaan puoliso ole velvoitettu luovuttamaan omaisuutta toiselle puolisolle avio-oikeuden nojalla, elleivät puolisot ole asiasta toisin sopineet. Lainmuutos siten aiheuttaa sen, että avioeroon liittyvää ositusta tulee vaatia 10 vuoden kuluessa avioeron lainvoimaisuudesta tai avioliiton kumoamisesta lukien, muussa tapauksessa avio-oikeus vanhenee.

Lainmuutoksen tavoitteena on kannustaa puolisoita tekemään ositus ajoissa. Ennen tätä lainmuutosta osituksen vaatiminen ei ole vanhentunut, vaan ositusta on voinut vaatia vuosienkin ja jopa vuosikymmenien jälkeen avioerosta. Osituksen tekeminen jopa vuosikymmenten jälkeen on usein ollut hankalaa ja on ollut vaikea selvittää, mitä omaisuutta puolisoilla on ollut ositusperusteen eli avioeron vireilletulon hetkenä. Lisäksi on ollut vaikea arvostaa ositettavaa omaisuutta. Nämä ovat usein johtaneet riitoihin muun muassa koskien sitä, miten omaisuus on ollut ja miten omaisuus arvostetaan.

Lainmuutoksen tavoitteena on siten tehdä avio-oikeuden vanhentuminen ja helpottaa omaisuuden ositusta avioeron jälkeen.

Tulee huomata, että osituksen vaatiminen vanhenee vain avioero-osituksen osalta. Mikäli kyse on puolison kuolemaan perustuvasta osituksesta, ei tämä säännös koske sitä eli mitään vanhenemisaikaa ei kuolemaan perustuvassa osituksessa jatkossakaan ole. Kuolemaan päättyneissä avioliitoissa onkin tavanomaista, että ositusta ei toimiteta pitkään aikaan koska usein leski jää hallitsemaan jakamatonta kuolinpesää.

Voidaanko sopia pidemmästä vanhentumisajasta?

Tulee huomata, että edellä mainittu on siten pääsääntö. Aviopuolisot voivat sopia muusta kuin 10 vuoden vanhentumisajasta. Tällainen sopimus on tehtävä kirjallisesti, se on päivättävä ja allekirjoitettava sekä kahden esteettömän todistajan tulee todistaa se oikeaksi. Sopimus tulee myös rekisteröidä Digi- ja väestötietovirastoon.

Voiko avio-oikeuden vanhenemisen katkaista?

Avio-oikeuden vanhentumisen voi katkaista tekemällä hakemuksen käräjäoikeudelle pesänjakajan määräämiseksi omaisuuden osituksen toimittamiseksi. Sillä aikaa, kun ositus on pesänjakajan toimitettavan, avio-oikeus ei voi vanhentua tämän toimituksen aikana.

Muutokset vallintarajoituksiin ja yhteisomistukseen:

Muutoksia tulee myös vallintarajoituksiin eli ne ovat voimassa enintään kymmenen vuotta avioliiton purkautumisesta. Vallinnanrajoituksilla tarkoitetaan avioliittolain sääntöjä, joiden mukaan puoliso ei saa myydä, vuokrata tai lahjoittaa yhteistä kotia ilman toisen puolison suostumusta. Tämä rajoitus on siitä huolimatta, vaikka puoliso omistaisi kodin yksin.

Muutoksen myötä kodin omistava entinen puoliso ei tarvitse enää toisen puolison tai tämän kuolinpesän suostumusta yhteisen kodin tai sen irtaimiston myyntiin sen jälkeen kun kymmenen vuotta on kulunut avioliiton purkautumisesta.

Tähän saakka on katsottu, että jos puolisoiden omaisuutta eroteltaessa jonkin irtaimen esineen suhteen ei käy olosuhteista selville eikä myöskään voida näyttää, kumman puolison omaisuuteen se kuuluu tai että se on yhteistä omaisuutta, on puolisoiden katsottava saaneen sen yhteisesti yhtäläisin oikeuksin.

Muutoksen myötä tätä ns. yhteisomistusolettamaa ei sovelleta, jos lainvoimaisen avioeroa tai avioliiton kumoamista koskevan päätöksen antamisesta on kulunut yli 10 vuotta.

Kun kymmenen vuoden määräaika on kulunut, entisten puolisoiden omistussuhteisiin sovelletaan yleisiä varallisuusoikeudellisia sääntöjä eli ei avioliittolain säännöksiä. Entisiä puolisoita siten kohdellaan omistuksen osalta kuin toisilleen vieraita henkilöitä.  

Tutustu myös seuraaviin artikkeleihimme: