Korkein oikeus on 4.3.2024 antanut ennakkopäätöksen rikoksesta epäillyn vangitsemisesta ja vangittuna pitämisestä. KKO 2024:20

Mistä ennakkopäätöksessä on kysymys ja mikä muuttuu.

Syyttömyysolettama

Suomen rikosoikeudessa syyttömyysolettama on aivan keskeinen rikoksesta epäillyn oikeusturvan tae. Olettaman mukaan jokaista rikoksesta epäiltyä ja syytettyä on pidettävä syyttömänä siihen saakka, kun rikokseen syyllistyminen on laillisesti näytetty toteen. Syyttömyysolettaman poistaa lainvoimainen tuomioistuimen tuomio. Vakavimpien rikosten osalta epäillyn tai syytetyn tunnustaminen ei semmoisenaan kumoa syyttömyysolettamaa. Tunnustamisesta huolimatta ja tapauksesta riippuen tuomioistuimessa tutkitaan näyttöä syyllisyydestä, jotta voidaan saada varmuus laillisuusvaatimuksen täyttävästä syyllisyydestä.

Perustuslaki

Perustuslaki on lainsäädäntöhierarkia ylin laki. Siinä säädetään sananmukaisesti kansalaisten perusoikeuksista, joita ei voida alemman asteisilla lainsäädännöillä poistaa. Edellä perustuslain etusija ilmenee perustuslain 106 §:stä, joka määrä, että jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle. Perustuslain 7 §.n mukaan jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Rangaistuksen, joka sisältää vapaudenmenetyksen, määrää tuomioistuin. Muun vapaudenmenetyksen laillisuus voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Vapautensa menettäneen oikeudet turvataan lailla.

Pakkokeinolaki

Pakkokeinolaissa säädetään millä perusteilla ja mitä toimenpiteitä rikoksesta epäiltyyn tai syytettyyn voidaan kohdistaa ennen kuin hänen syyllisyytensä on laillisesti todettu. Ankarimpana pakkokeinona epäilty voidaan vangita.

Pakkokeinolain vangitsemisen edellytykset

Rikoksesta todennäköisin syin epäilty saadaan vangita, jos:

1) rikoksesta ei ole säädetty lievempää rangaistusta kuin kaksi vuotta vankeutta;

2) rikoksesta on säädetty lievempi rangaistus kuin kaksi vuotta vankeutta, mutta siitä säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta ja epäillyn henkilökohtaisten olosuhteiden tai muiden seikkojen perusteella on syytä epäillä, että hän:

a) lähtee pakoon taikka muuten karttaa esitutkintaa, oikeudenkäyntiä tai rangaistuksen täytäntöönpanoa;

b) vaikeuttaa asian selvittämistä hävittämällä, turmelemalla, muuttamalla tai kätkemällä todistusaineistoa taikka vaikuttamalla todistajaan, asianomistajaan, asiantuntijaan tai rikoskumppaniinsa; taikka

c) jatkaa rikollista toimintaa;

3) hän on tuntematon ja kieltäytyy ilmoittamasta nimeään tai osoitettaan taikka antaa siitä ilmeisesti virheellisen tiedon; tai

4) hänellä ei ole vakinaista asuntoa Suomessa ja on todennäköistä, että hän poistumalla maasta karttaa esitutkintaa, oikeudenkäyntiä tai rangaistuksen täytäntöönpanoa.

Kun henkilöä on syytä epäillä rikoksesta, hänet saadaan pidättää, vaikka epäilyyn ei ole todennäköisiä syitä, jos pidättämiseen on muuten 1 momentissa säädetyt edellytykset ja epäillyn pidättäminen on odotettavissa olevan lisäselvityksen vuoksi erittäin tärkeää.

Alle 15-vuotiaana tehdystä rikollisesta teosta epäiltyä ei saa vangita.

Todennäköiset syyt

Todennäköiset syyt tarkoittavat kynnystä, jonka perusteella syyttäjä voi vaatia epäilylle rangaistusta tuomioistuimessa. Mikäli todennäköisiä syitä ei ole syyttäjä tekee asiassa syyttämättäjättämispäätöksen. Kynnys on matalampi kuin mitä edellytetään sille, että tuomioistuin tuomitsee syytetyn rikoksesta rangaistukseen. Tuomioistuin tuomitsee syytetyn rangaistukseen, jos sille ei sen jälkeen, kun rikosepäilyä koskeva näyttö on esitetty, ole jäänyt järkevää epäilyä syytetyn syyllisyydestä.

Pakkokeinolain mukaiset vangitsemisen perusteet voivat joskus johtaa siihen, että henkilö on ollut vangittuna, vaikka hänet todetaan tuomioistuimessa syyttömäksi.

Pakkokeinolain mukaisen vangitsemisen aikaisempi käytäntö

Aikaisemman oikeuskäytännön mukaan se, että henkilöä on todennäköisin syin epäilty rikoksesta, jonka minirangaistus on kaksi vuotta vankeutta, on riittänyt sellaisenaan vangitsemiseen. Tällöin on kysymys ollut niin sanotusta ylitörkeästä rikoksesta, eikä edellä kohdissa 2-4 kerrottuja muita seikkoja eli erityisiä syitä ole vaadittu. Toki nykyäänkin vangitsemisvaatimuksissa ylitörkeidenkin rikosten kohdalla usein tuodaan esille myös erityiset syyt vangitsemiselle ja päätöksessäkin niihin otetaan kantaa. Mutta ylitörkeiden rikosten osalta eritysten syiden arviointi on ollut käytännössä kokonaan vailla merkitystä.

Pakkokeinolain vangitsemisen yhteydessä annettavat määräykset

Mikäli epäiltynä oleva henkilö määrätään vangittavaksi, niin samassa yhteydessä määrätään päivä, johon mennessä syyttäjän tulee nostaa syyte käräjäoikeudessa. Määräpäivä riippuu selvitettävän asian laajuudesta, mutta se ei yleensä ole kuutta kuukautta pidempi.

Mikäli syyttäjä ei perustellusta syytä saa jatkoaikaa syytteen nostamiselle, niin pakkokeinona määrätty vangitseminen raukeaa.

Korkeimman oikeuden päätöksen muutos

Korkein oikeus on 4.3.2024 antamassaan päätöksessä todennut, että pelkästään epäillyn rikoksen vakavuus ei ole peruste vangitsemiselle. Ratkaisun jälkeen kaikkein vakavampien rikosten osalta vaaditaan myös erityisiä edellytyksiä eli aiemmin kohdissa 2-4 kerrottuja seikkoja. Ratkaisunsa korkein oikeus on perustanut perustuslain 106 § ja 7 §:n määräyksiin.

Korkeimman oikeuden ratkaisun vaikutus

Käytännössä aina vangitsemisvaatimuksen tekee esitutkintaviranomaisena poliisi. Vangitsemisvaatimuksen tekoaika on varsin lyhyt. Vangitsemisvaatimus tulee tehdä viimeistään kolmantena päivänä kiinniottamispäivästä. Tämä perusteella voi arvioida, että vangitsemisvaatimuksen ensimmäiseen käsittelyyn korkeimman oikeuden linjaama muutos ei juurikaan vaikuta. Siinä vaiheessa, kun vangitsemisvaatimus täytyy tehdä, niin vakavien rikosten esitutkinta on aivan alussa ja ainakin esitutkinnan vaikeuttamisvaara on osoitettavissa.

Pakkokeinolain perusteella vangittu voi kahden viikon välein saattaa vangitsemisasian käräjäoikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Ajankuluminen tulee varmaankin vaikuttamaan vangitsemisen arvioinnin perusteissa siihen, että onko vaara, että epäilty jatkaa rikkolista toimintaa tai karttaa tulevaa oikeudenkäyntiä.

Tuleva käytäntö näyttää miten korkeimman oikeuden ratkaisu vaikuttaa käytäntöön. Melkoisen varmaa on, että vangitsemisen uudelleen käsittelyvaatimusten määrä tulee lisääntymään.

Syyttömänä vangittu

Jos on aiheettomasti pidätetty tai vangittu niin meillä valtio suorittaa korvauksen niiltä osin kuin perusteeton vapauden menettäminen on kestänyt yli vuorokauden. Korvausta haetaan valtiokonttorilta.