Hyvä rakennustapa
Usein asunto- ja kiinteistökauppariidoissa sekä urakkariidoissa vedotaan virheenä siihen, ettei rakentamisessa ole noudatettu hyvään rakennustapaa. Tässä artikkelissa tarkastelemme muutamia lakeja, joissa hyvän rakennustavan vaatimuksesta on säädetty ja käydään läpi sitä, mitä hyvällä rakennustavalla tarkoitetaan. Usein käytetään termejä ”hyvä rakennustapa” tai ”hyvä rakentamistapa”, näillä tarkoitetaan samaa asiaa ja tässä artikkelissa käytämme termiä ”hyvä rakennustapa”.
Hyvän rakennustavan vaatimus eri laeissa
Hyvän rakennustavan vaatimus on esitetty useissa laeissa.
Asunto-osakeyhtiölaki
Asunto-osakeyhtiölain kunnossapitovastuuta ja muutostöitä koskevissa 4 ja 5 luvun säännöksissä säädetään, että Kunnossapitotyön suorittavan yhtiön tai osakkeenomistajan on huolehdittava siitä, että työssä noudatetaan hyvää rakennustapaa. Osakkeenomistajan on huolehdittava siitä, että muutostyö suoritetaan hyvän rakennustavan mukaisesti.
Hallituksen esityksessä (HE 24/2009) eduskunnalle uudeksi asunto-osakeyhtiölainsäädännöksi mainitaan hyvän rakennustavan liittyvän tuotannon ja lopputuloksen asianmukaisuuteen. Tuotannolla tarkoitetaan hallituksen esityksessä työmenetelmiä, materiaaleja, suunnittelua ja toteutusta. Hallituksen esityksessä korostetaan myös hyvän rakennustavan noudattamatta jättämiseen liittyvän myös sanktion uhka, sillä asunto-osakeyhtiölain 24 luvussa säädetään vahingonkorvausvelvollisuudesta. Jos vahinko on aiheutettu rikkomalla lain 4 tai 5 luvun säännöksiä tai yhtiöjärjestyksen määräyksiä osakkeenomistajan kunnossapitovastuusta tai muutostyöstä, voi vahingonkorvausvelvollisuus syntyä. Asunto-osakeyhtiölaissa tai sitä koskevassa hallituksen esityksessä ei ole kuitenkaan tarkemmin määritelty hyvän rakennustavan konkreettista sisältöä tai määrittelylähteitä.
Rakentamislaki
Rakentamislaki edellyttää sen 4 luvun 29 §:ssä (Rakentamiselle asetettavat vaatimukset) seuraavaa: Rakennuksen on täytettävä olennaiset tekniset vaatimukset siihen yleisesti ennakoitavissa oleva kuormitus ja rakennuksen käyttötarkoitus huomioon ottaen. Myös rakennelman ja käyttötuvallisuuden kannalta merkittävän kohteen on täytettävä ne olennaiset tekniset vaatimukset, jotka ovat turvallisuuden kannalta olennaisia, jos niiden vauriosta voi aiheutua vaaraa henkilöturvallisuudelle. Rakentamisen on lisäksi oltava hyvän rakennustavan mukaista. Edelleen todetaan lain 10 luvun 105 §:ssä (Rakennustyö ja sen valvonta), että Rakennustyön suorituksen on täytettävä rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan vaatimukset.
Rakentamislain hallituksen esityksen (HE 1139/2022) perusteluissa on avattu hyvän rakennustavan käsitettä. Perustelujen mukaan ”Hyvällä rakennustavalla ymmärretään usein kunakin ajankohtana vallalla olevaa yleistä tietämystä ja käsitystä siitä, millainen rakentaminen sitovien sopimusten ja normien lisäksi täyttää rakentamiseen kohdistuvat odotukset, eli kuinka päästään hyvään ja laadukkaaseen lopputulokseen. Olennaista on käyttää hyväksyttäviä rakentamisen työmenetelmiä ja rakennustuotteita ja varmistaa, että rakennustyö tehdään ammattitaitoisesti ja huolellisesti. Hyvä rakennustapa kohdistuu kuitenkin ennen kaikkea työn lopputulokseen, ei niinkään työsuoritukseen.”
Kuluttajansuojalaki
Kuluttajansuojalain taloelementtien kauppaa ja rakennusurakkaa koskevissa 9 luvun 13 §:ssä (yleinen virhesäännös), että Toimeksisaajan suoritus on virheellinen, jos se ei vastaa luovutusajankohtana voimassa olleissa säännöksissä tai määräyksissä asetettuja taikka hyvään rakentamistapaan sisältyviä vaatimuksia.
Asuntokauppalaki
Asuntokauppalain (23.9.1994/843) uuden asunnon virhettä määrittelevän 4 luvun yleisen virhesäännöksen (14.1§ kohta 4) mukaisesti asunnossa on virhe, jos rakentamista tai korjausrakentamista ei ole suoritettu hyvän rakennustavan mukaisesti taikka ammattitaitoisesti ja huolellisesti.
Asuntokauppalakia koskevan hallituksen esityksen HE 14/1994 perusteella hyvän rakennustavan vaatimusten täyttymisen arvioinnissa olisi otettava huomioon muun muassa rakennuksen rakenneratkaisut, rakennusmateriaalit, rakentamismenetelmät sekä rakentamisolosuhteiden asettamat vaatimukset. Hallituksen esityksessä on mainittu esimerkkejä hyvän rakennustavan vastaisesta rakentamisesta. Tällaisia olisivat tarkoitukseensa huonosti sopivien rakennusmateriaalien ja työtapojen käyttäminen tai kokeiluluonteisten rakenneratkaisujen ja materiaalien käyttäminen ilman riittäväksi katsottavaa varmuutta niiden kestävyydestä ja laadusta. Hyvän rakennustavan mukaisesti rakennetun asunnon on kestettävä tavanomaista asumiskäyttöä sekä Suomen ilmasto-olosuhteita ja rakennuksen ympäristön erityisoloja. Lisäksi työn lopputuloksen asianmukaisuuden vaatimusta korostetaan eli asunnon on kestettävä tavanomaista asumiskäyttöä.
Normihierarkia
Rakentamista säännellään eri laeissa, asetuksissa, määräyksissä, ohjeissa, kuntien rakennusjärjestyksissä sekä rakennusalan laatuvaatimuksissa (kuten RT-kortit, RYL ja RIL-ohjeet).
Ensimmäisenä normihierarkiassa ovat lainsäädäntö, asetukset sekä rakentamismääräyskokoelma. Nämä ovat normit ovat velvoittavia eli ovat ns. pakottavaa normistoa. Voidaan siten todeta, että esimerkiksi rakentamislain säännökset, asetukset ja rakentamismääräyskokoelman määräykset asettavat rakentamiselle niin sanotun vähimmäistason. Nämä normit ovat yleensä melko väljiä ja usein tulkinnanvaraisia sekä sisältävät monessa kohdin varsin yleisluontoisia ilmaisuja rakentamiselta edellytettävästä laatutasosta. Toisena normihierarkiassa tulevat kunnan rakennusjärjestys ja ympäristöministeriön ohjeet.
Voidaan todeta, että Suomen Rakentamismääräyskokoelman määräyksissä ja ohjeissa kuvattua hyvän rakennustavan konkreettista sisältöä joudutaan yleensä täydentämään varsin usein rakennusalan sisäisten laatuvaatimusten avulla kuten RT-ohjekorteilla, rakennustöiden yleisillä laatuvaatimuksilla (RYL) ja Rakennusinsinööriliiton RIL-ohjeilla, jotka tuleva siten kolmantena normihierarkiassa.
Seuraavaksi tulevat sitten alan kirjallisuus eli rakennusalan oppilaitosten oppikirjat, suunnittelijoiden ja rakentajien käyttämät oppaat sekä viimesijaisia ovat rakennustarvikevalmistajien julkaisemat ohjeet.
Hyvän rakennustavan oikeuslähteinä voidaan siten käyttää edellä mainittuja. Yleisesti voidaan tästä normihierarkiasta todeta, että alempitasoinen oikeuslähde ei voi syrjäyttää ylempitasoista oikeuslähdettä eli jos esimerkiksi asetus on ristiriidassa lain kanssa, sitä ei saa soveltaa tuomioistuimessa taikka viranomaiskäsittelyssä.
Voidaan siten todeta, että hyvä rakentamistapa on laaja käsite ja hyvällä rakennustavalla ei viitata vain pakottaviin normeihin kuten lakiin ja asetuksiin, vaan se sisältää myös ohjeet, kuten RYL, RT-Kortit ja materiaalin valmistajan ohjeet kuten edellä on todettu.
Hyvä rakennustapa kehittyy -lopputulos ratkaisee
Hyvä rakennustapa on eri aikakausina erilainen eli se kehittyy ajan myötä, kun tieto lisääntyy ja myös rakennusmateriaalit kehittyvät. Joskus aiemmin hyvän rakennustavan vaatimukset täyttänyt rakenne ei välttämättä täytä hyvän rakennustavan vaatimuksia enää nykyään. Esimerkkinä voidaan mainita riskirakenteet kuten valesokkeli, joka on ollut aikaisemmin esimerkiksi 1970-luvulla hyväksytty rakenneratkaisu, mutta ei ole sitä enää, koska rakenne on herkkä kosteusvaurioitumaan eli se ei ole kosteusteknisesti toimiva. Tällaisen rakenteen käyttäminen nykyään olisi siten hyvän rakennustavan vastaista.
Asunto- ja kiinteistökauppariidoissa on usein epäselvää ja riitaosta myös se, mikä on hyvän rakennustavan mukaista, sillä riidan osapuolilla on yleensä omat asiantuntijat, jotka ovat myös usein eri mieltä siitä, mikä on ollut hyvän rakennustavan mukaista tiettynä aikakautena.
Oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että Hyvä rakennustapa tulee ymmärtää vaatimukseksi hyvästä ja kunnollisesta työntuloksesta. Kunnollinen työntulos syntyy muun muassa rakenneratkaisujen, rakennustarvikkeiden, työtapojen ja työn laadun yhteisvaikutuksesta. Oleellisinta olisi siten lopputulos. Näin ollen voitaisiin todeta, että hyvästä rakennustavasta poikkeava toteutustapa ei ole automaattisesti virhe, jos lopputulos on hyvä ja toimiva. Hyvän rakennustavan mukainen lopputulos voidaan usein saavuttaa useallakin eri tavalla. Esimerkiksi jos rakennuksen rakenne on toteutettu vastoin ohjeita taikka jos rakennuspiirustuksista on poikettu, ei tämä automaattisesti tarkoita hyvän rakennustavan vastaisuutta, mikäli poikkeamisesta ei ole aiheutunut vahinkoa tai muuta haittaa.
Lopuksi
Edellä mainituilla perusteilla voidaan siten todeta, että hyvää rakennustapaa ei ole missään tarkkaan määritelty ja se on tulkinnanvarainen ja joustava käsite. Hyvä rakennustapa on jatkuvasti kehittyvä kokonaisuus, joka yhdistää lainsäädännön, asetusten ja määräysten asettamat vaatimukset kuin myös rakennusalan tekniset standardit, laatuvaatimukset ja alalla vallitsevat ammattimaiset käytännöt. Hyvällä rakennustavalla tarkoitetaan rakentamisen toteuttamista niin, että lopputulos on turvallinen, terveellinen, kestävä ja toimiva.
