Vanhoissa taloissa saattaa esiintyä ”mummolan mökin” hajua. Haju saattaa johtua tetrakloorianisolista, jota haihtuu sisäilmaan rakennuksen puumateriaaleissa käytetystä puunsuoja-aineesta. Puunsuoja-aineita on saatettu käyttää aina 1930-luvulta jopa 1990-luvulle saakka, jolloin näinä vuosikymmeninä rakennetuissa rakennuksissa saattaa esiintyä kyseisestä hajua. Puunsuoja-aineita on käytetty estämään puun sinistymistä, lahoamista ja homehtumista. Kun puunsuoja-aineilla käsitelty puutavara tai sahanpurueristeet altistuvat kosteudelle, alkavat ne tuottaa kloorianisoleja, joista tunnetuimpia on tetrakloorianisoli. Pienikin määrä kostunutta puumateriaaleja voi alkaa tuottaa hajua. Hajulle on usein tunnusomaista, pistävä, tunkkainen ja kellarimainen tuoksu, joka muistuttaa kosteuden ja homeen hajua ja joka yhdistetään vanhoihin rakennuksiin tai ”mummolan hajuun”.

Mistä tietää, että kyse on tetrakloorianisolista?

Sisäilmasta voidaan ottaa näyte kloorianisolien määrittämiseksi, samalla tavoin kuin ilmanäyte VOC-analyysiin. Kloorianisoleja ei voi kuitenkaan määrittää VOC-näytteestä, vaan kloorianisolien määrittämiseen on erillinen näyte.

Onko tetrakloorianisoli haitallista terveydelle?

Pelkästään tetrakloorianisolin ei tämänhetkisen tiedon mukaan ole osoitettu aiheuttavan suoria, vakavia terveysvaikutuksia ihmiselle. Tässä on kuitenkin huomioon otettava se, että asiaa ei ole juurikaan tarkemmin tutkittu Suomessa. Tällä hetkellä tetrakloorianisolien pitoisuuksille ei ole asumisterveysasetuksessa taikka terveydensuojelulaissa toimenpiderajoja tai viitearvoja.

Tetrakloorianisolin aiheuttaman hajun syy on kuitenkin syytä selvittää, sillä taustalla voi kuitenkin olla myös vakava mikrobivaurio ja kosteusongelma rakennuksessa. Kosteus- ja mikrobivauriot rakenteissa saattavat aiheuttaa talossa asuville terveysongelmia, kuten hengitystieoireita ja allergisia reaktioita. Näin ollen hajuun tulee suhtautua vakavasti, koska terve talo ei haise. Rakennuksessa havaitun hajun syy on suositeltavaa tutkia aina tarkemmin, usein tämä tarkoittaa rakenteellisia tutkimuksia kuten rakenteiden avauksia, kosteusmittauksia ja materiaalinäytteiden ottamista. Joskus hajun taikka tunkkaisuuden syynä voi olla toimimaton ilmanvaihto. Jos kuitenkin talossa havaitaan ”mummon mökin” tuoksua tai homeeseen/kosteusvaurioon viittaavaa hajua, voi kyse olla

vakavasta ongelmasta. Eli usein joudutaan tutkimaan talon rakenteiden kuntoa sen selvittämiseksi, että onko rakenteissa kosteus- tai mikrobivaurioita.

Tetrakloorinanisolin mahdollisia pitoisuuksia sisäilmassa voidaan selvittää ottamalla ilmanäytteillä. Mikäli ilmanäytteessä havaitaan kloorianisoleja, tunkkainen haju saattaa johtua niistä. Samalla se antaa viitteen siitä, että rakennuksessa on puunsuoja-aineilla käsiteltyä puutavaraa, joka kostunut. Tämä taas saattaa viitata vakavampiin kosteusvaurioihin ja niiden vaikutuksista sisäilmaan, jolloin on suositeltavaa teettää rakennuksessa rakennusterveysasiantuntijan toimesta tarkempia tutkimuksia sen selvittämiseksi, onko kohteessa vakavampia ongelmia. Näin ollen pelkästään kloorianisolien löytyminen sisäilmasta ei siten välttämättä indikoi vakavista kosteus- tai mikrobiongelmista rakennuksessa.

Miten hajun saa poistettua?

Koska tetrakloorianisoli imeytyy tehokkaasti huokoisiin materiaaleihin, sen torjunta on vaikeaa ja hajua voi olla hankala poistaa – poistaminen on suorastaan mahdotonta.

Hajusta tarttuu irtaimiston lisäksi myös vaatteisiin, lemmikkieläimiin ja jopa elintarvikkeisiin.

Ensin on tärkeintä tunnistaa hajun lähde eli mistä haju johtuu. Mikäli kyse on tetrakloorianisolista, voi hajua olla vaikeaa poistaa, koska pelkkä puhdistus, taikka tekstiilien peseminen eivät poista tetrakloorianisolin hajua. Otsonointi ja kemikaalikäsittely eivät poista hajua. Näin ollen ei ole oikeastaan muita vaihtoehtoja kuin oppia elämään hajun kanssa tai poistamaan puunsuoja-aineilla käsitellyt puut rakennuksesta kokonaan ja tuhoamalla irtaimiston. Pahimmassa tapauksessa hajusta eroon pääsemiseksi ei ole muuta keinoa kuin tuhota koko rakennus irtaimistoineen.  

Lopuksi

Tällä hetkellä ei ole tiedossa, kuinka laaja tämä ongelma on eli kuinka paljon on rakennuksia, joissa tetrakloorianisolin aiheuttamaa hajua on. Asiaan on alettu vasta viime vuosina kiinnittämään huomiota, kun tietoisuus tetrakloorianisolista on kasvanut.

Usein on myös niin, että hajun ilmaantuminen voi kestää vuosia. Hajun ilmaantuminen riippuu siis siitä, että onko puunsuoja-aineella käsitelty puumateriaali saanut kosteutta, jolloin haju ilmaantuu nopeammin. Jos taas puu on hyvin kuivassa paikassa, hajuhaitat voivat ilmetä vasta jopa vuosikymmenien päästä.

Mikäli olet ostamassa vanhaa rakennusta, on tärkeää kiinnittää huomioita siihen, että onko kohteessa poikkeavia hajuja. Mikäli poikkeavia hajuja havaitaan, on syytä ennen kauppaa selvittää mikä hajun lähde on ja vaatia siten tarkempia tutkimuksia teetettäväksi.  Mikäli myyjä ei suostuisi asiaa selvittelemään, on siinä tilanteessa suositeltavaa jättää koko kohde ostamatta, koska haju voi viitata vakaviinkin ongelmiin. Jos haju johtuu tetrakloorianisolista, on huomioitava, että siinä tilanteessa hajusta on vaikeaa ja jopa mahdotonta päästä eroon.

Kaupan jälkeen hajuun ja sen lähteeseen voi olla mahdollisesti vaikea vedota kaupan kohteen virheenä, varsinkin siinä tilanteessa, jossa kyse on pelkästä tetrakloorianisolista eli jos taustalla ei ole vakavia kosteus- ja mikrobivaurioita. Huomioitava on, että hajuhaitta on subjektiivinen kokemus eli on vaikeaa osoittaa, että kohteen myyjä olisi todella tiennyt tetrakloorianisolin hajusta. Ostaja ei välttämättä itsekään ennen kauppaa kohteen ennakkotarkastuksessa havaitse hajua, etenkin jos haju on lievä.

Voi olla, että jatkossa tähän asiaan saadaan selvyyttä, mikäli tetrakloorianisolin vaikutuksia tutkitaan tarkemmin ja jos se huomioidaan esimerkiksi asumisterveysasetuksessa ja sille säädetään viitearvot ja toimenpiderajat.

Tutustu myös seuraaviin artikkeleihimme: